Kuvituskuva

Vanhojen kirjojen tuho

Tiedätkö, mitä tekee makulointikone? Käsite oli minullekin aivan uusi, kun törmäsin siihen eräässä kirjallisuusblogissa. Oli pakko googlettaa lisää. Parilla klikkauksella näytölle lävähti useamman kirjailijan blogitekstejä, joissa kerrotaan siitä tunteesta, kun omat kirjat makuloidaan kustantamon toimesta, eli hävitetään pilkkomalla ja liuottamalla. Näin kuulemma käy siinä vaiheessa, kun pari vuotta vanhaa kirjaa ei alennuksista huolimatta saada enää kaupaksi.

Kirjat ovat hyvä esimerkki tuotteesta, joka on ”ajankohtainen” vain jonkin aikaa. Vaikka lukunautinto olisi aivan yhtä suuri kevään uutuuskirjan ja kymmenen vuotta sitten julkaistun hyvän romaanin kohdalla, ei kirjakauppa voi pitää valikoimassaan koko vuosikymmenen tuotantoa. Uutuuksille on tehtävä tilaa, jolloin vanhemmista kirjoista vain klassikot saavat hyllytilaa. Poistettavia kirjoja voidaan myydä alennuksella tai siirtää tarjouskirjakauppoihin, mutta iso osa ei mene kaupaksi vieläkään.

Mutta miksi käyttökelpoiset kirjat täytyy tuhota? Kirjallisuustutkija Päivi Heikkilä-Halttunen kertoo blogissaan ehdottaneensa kustantamolle, että hänen toimittamansa lastenkirjallisuuden historiaa käsittelevän hakuteoksen 400 yli jäänyttä kappaletta olisi tuhoamisen sijaan lahjoitettu koulukirjastoille. Lahjoittamiseen kuitenkin liittyy kuluja ja se olisi ollut tekijänoikeuksien kannalta kyseenalaista. Kirjailijoilla on myös mahdollisuus ostaa makulointiin menevät kirjat muutaman euron kappalehintaan itselleen.

Kirjailija Karo Hämäläinen arvelee blogissaan, että todellinen syy myymättä jääneiden kirjojen tuhoamiselle ei ole varastoinnin kalleudessa vaan kirja-alan toimintatavat. Ostaisiko kukaan uutta parin kympin hintaista kirjaa, jos kaupan hyllyllä olisi vieressä tarjolla saman kirjailijan parin vuoden takainen teos kolmella eurolla? Halvalla myyminen saattaa myös luoda kirjasta (ja kirjailijasta) epätoivottua mielikuvaa: jos kirja ei ole mennyt kaupaksi, on se varmaan huono.

Myymättä jääneiden tuotteiden ongelma koskee montaa muutakin alaa: niin käyttökelpoisia vaatteita kuin vihanneksiakin heitetään pois kaiken aikaa suoraan kaupasta. Kaikki tuotteet ei ehdi edes kauppaan asti, jos tuotantoerä on suurempi kuin mitä kaupat tilaavat myyntiin. Kulutus.fi:n aiemmat aihetta käsittelevät tekstit voit lukea täältä.

Tagit: , , ,

2 kommenttia

  1. Kirjapainotermit ovat kyllä hienoja tässä maassa. Luojan kiitos ne luotiin ennen nykyistä fingelska-aikakautta. Jos haluaa käydä hakemassa suttupaperia kirjapainosta, kannattaa siis kysellä makulatuuri-paperia eli makkelia. Sitä tulee jokaisesa painotyössä jonkin verran. Painokoneen säätämisvaiheessa tulee muutamia arkkeja makkelia ja sidontaveiheessa menee jokusia kappaleita pipariksi, siis makkeliksi.

    Hienoja sanoja ovat myös keili, peisti ja petiitti.

  2. […] Nelli Heinimo käsittelee Kulutus.fi:ssä myymättä jääneiden kirjojen tuhoamista: “Kirjailija Karo Hämäläinen arvelee blogissaan, että todellinen syy myymättä jääneiden kirjojen tuhoamiselle ei ole varastoinnin kalleudessa vaan kirja-alan toimintatavat. Ostaisiko kukaan uutta parin kympin hintaista kirjaa, jos kaupan hyllyllä olisi vieressä tarjolla saman kirjailijan parin vuoden takainen teos kolmella eurolla? Halvalla myyminen saattaa myös luoda kirjasta (ja kirjailijasta) epätoivottua mielikuvaa: jos kirja ei ole mennyt kaupaksi, on se varmaan huono. […]

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi