Kuvituskuva

Järvikalaa, tuontikalaa vai hiutaleita purkissa?

Kotimainen, kestävästi kalastettu kala olisi ekologista ruokaa, mutta useimmiten kaupoista tarttuu mukaan Norjan kassilohta ja tonnikalaa purkissa. Kesäisin kotimainen kala maistuukin sitten toisella tavalla, kun suomalaiset upottavat katiskansa kesämökin rantaan.

”Viime kesänä harrastimme jonkin verran verkkokalastusta Höytiäisestä ja kuhasaalis oli runsas. Siitä ei kala enää parane: itse pyydetty eväkäs pannulla paistettuna voin ja uusien perunoiden kera!”

Joensuulaisen Sarin, 27, kesämuiston jakaa moni muukin. Suomalainen on juurillaan maaseudun kesänviettopaikoissa, kun paikalliset herkut ovat tuoreita ja kalakin itse pyydettyä. Silloin nautiskellaan kuhien lisäksi hauista ja ahvenista ja monista muista kotimaisista kaloista, joiden syöminen ei uhkaa luonnon tasapainoa.

Normaalin arjen keskellä tilanne on toinen. Kasvatetut lohet ja ylikalastetut lajit, kuten tonnikalat ja villit lohet odottavat marketeissa kiireistä kuluttajaa valmiiksi fileoituina, marinoituina ja purkitettuina.

Jaana, 38, Varkaudesta on huomannut ongelman. Eettisiä vaihtoehtoja on tarjolla vähänlaisesti ja ne ovat myös kalliimpia. Turhauttavaa on, että suomalaiset järvet suorastaan kuhisevat kalaa, jota voisi syödä hyvällä ekologisella omallatunnolla.

”Toivoisin, että järvien pelastusoperaatioiden yhteydessä järvistä poistetut ’roskakalat’ päätyisivät ruokapöytiin. Esimerkiksi uunissa öljyssä haudutettu särki on todella herkullista leivän päällä”, tuumaa Jaana.

Osaatko perata?

Myös Ilona, 35, Eurajoelta toivoo, että särjen arvostus ruokakalana nousisi.

”Hyvin harva ruoka on sellaista, että sen tuotanto suorastaan parantaa ympäristön tilaa! Valitettavasti särkikalaa ei osata hyödyntää kaupallisesti, vaikka se on maultaan aivan omaa luokkaansa ja siitä saa herkullisia säilykkeitä.”

Ilona arvostaa myös merestä pyydettäviä silakoita, kuoreita ja kilohaileja. Valitettavasti kalat päätyvät pääasiassa turkiseläinten rehuksi. Yksi este kotimaisen kalan kysynnälle on, etteivät kuluttajat ole enää valmiita perkaamaan kaloja itse. Hanna, 33, Naantalista on opetellut perkaamaan, mutta kokkaustaidoissa hän haluaisi vielä petrata. Useimmiten kotona syödään paistettuja silakoita ja muikkuja, joista lapsetkin pitävät.

”Vaihtelu kyllä virkistäisi.”

Hanna epäilee, että kalalajeja tulisi kokeiltua monipuolisemmin, jos harrastaisi itse kalastusta, mutta sitä hän ei aio opetella. Joensuulainen Päivi, 24, on puolestaan kasvissyöjä, mutta kalastaa silti ? kissalleen.

”Koen, että itse kalastettu kala on ekologisempaa ja eettisempää eläintenruokaa kuin kaupan purkkiruoka.”

Kotimaista kalaa vähemmän kuin koskaan

Kotimaista kalaa syödään suomalaisissa ruokapöydissä yhä vähemmän. Vuonna 1999 suomalainen söi kotimaista kalaa 6,1 kiloa ja tuontikalaa 6,4 kiloa. Vuonna 2009 kotimaisen kalan kulutus oli tippunut 4,5 kiloon henkilöä kohti ja tuontikalan osuus noussut 11,2 kiloon. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen luvut osoittavat myös, että erityisen paljon suosiotaan on kasvattanut kasvatettu tuontilohi.

Lohenkasvatuksessa on kuitenkin monia ongelmia. Ensinnäkin kalaa kuluu viljelyssä enemmän kalanrehuun kuin mitä viljely itse tuottaa. Esimerkiksi Norjan viljelyksiltä karanneet yksilöt tuovat tautiriskin luonnonpopulaatioon ja risteytyminen heikentää villin lohen elinkelpoisuutta. Kalankasvatus myös kuormittaa vesistöjä.

Suomalainen villi lohi on uhanalainen ? samoin kuin muut vaelluskalat. Vielä 1900-luvun alussa lohi lisääntyi 18:ssa Itämereen laskevassa joessa. Sittemmin patoamalla on tuhottu yli 90 prosenttia lohijoistamme.

WWF:n selkeä taskuopas kuluttajille Meren herkkuja näyttää keltaista valoa Itämeren villille lohelle ja kasvatetulle Atlantin lohelle sekä kirjolohelle ? niitä on siis kulutettava harkiten. Chilessä ja Turkissa kasvatetut lohet ovat punaisella listalla.

Lähes kaikille suomalaisille luonnonkaloille näytetään vihreää valoa. Vältettäviä villejä kaloja ovat ankerias, taimen, saimaannieriä ja piikkikampela.

Tonnikalaa himoitsevan kannattaa ostaa MSC-sertifioitua kalaa. Merkki takaa, että tuote on pyydetty ekologisesti kestävällä tavalla. Merkin takana olevan Marine Stewardship Councilin tavoitteena on vähentää ylikalastusta.

Artikkeli on ilmestynyt Luonnonsuojelijassa 3/2011.

Tagit: , , , , , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi