Kuvituskuva

Ekoelämän uudelleenrakennus vieraalla maalla

Olen aika kaavoihini kangistunut ekoilija. Käyn Hakaniemen Ekolossa ostamassa tiettyjä tuotteita tietyin aikavälein, Kampin Ruohonjuuressa toisia, samoin tietyin aikavälein. Pyörätiet tunnen vaikka silmät ummessa. Tiedän, mistä ravintoloista Helsingissä saa hyvää kasvisruokaa. Juhlahetkinä juon aina samaa luomuskumppaa. Minulla on ollut vuosia sama iänikuinen idätyskippo ja tiedän, miten Helsingin kierrätyssysteemi toimii. Mitään näistä ei tule pohdittua juurikaan, ennen kuin koko tilanne menee mullinmallin.

Vuoden alussa muutan puoleksi vuodeksi Sveitsiin. Olen pohtinut, kuinka ekoilu siellä onnistuu. Löytyykö kaupoista hyvän vegaaniruoan aineksia, miten kierrätys toimii, löydänkö ravintoloista mitään syötävää, löydänkö hyvän käytetyn polkupyörän huristellakseni ympäriinsä? Kuinka selviän houkutuksista juuston ja suklaan luvatussa maassa? Ja miten ihmeessä selviydyn tästä kaikesta ranskaksi?

Lisäksi kotona ekoilu tuntuu normaalilta eikä sitä tule itseasiassa edes mietittyä, ellei joku erikseen kysy siitä. Tätä tukee erityisesti ihmisjoukko, jonka kanssa vietän suurimman osan ajastani eli oma tutkimusryhmäni. Se koostuu käytännössä täysin ihmisistä, jotka ovat huolestuneita maailman tilasta tavalla tai toisella ja pyrkivät myös elämään opettamansa mukaisesti. Tietenkään emme ole kaikesta aivan samaa mieltä, mutta kriittiset ja erimielisetkin keskustelut käydään hyvässä hengessä ja toisten elämäntapaa halveksumatta. Samoin omat ystäväni ainakin teeskentelevät tykkäävänsä kokkaamastani kasvisruoasta ja pyrkivät huomioimaan minut vieraana ja yhdessä ruokaillessamme.

Millainen mahtaa olla tutkimusryhmä, johon menen vierailemaan? Ovatkohan he kiinnostuneita keskustelemaan eri tietokoneiden ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista toimitusketjussa? Jos minut kutsutaan johonkin, miten kommunikoin ruokavalioni? Saanko sanoa, että inhoan golfia ja golfkenttiä, jos asia tulee esiin? Katsotaanko minua kieroon kirpparivaatteissani? Liiketoiminnan etiikan keskeinen teema tulevassa tutkimusryhmässäni lupaa kuitenkin suhteellisen hyvää.

Tuntuu hullunkuriselta pohtia etukäteen jotakin näin arkista. Onneksi ahdistavan kaupalliseksi heilahtanut joulunaika ikäänkuin antaa oikeuden miettiä kulutustottumuksia jotenkin vielä vähän tavanomaista enemmän. Uuden ekoelämäprojektini onnistumisia ja epäonnistumisia raportoin siis kevään ajan tässä blogissa pariin otteeseen. Siihen saakka, ihanaa keskitalvea kaikille!

Tagit:

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi