Kulutus.fi - Ekologisempi elämä.

Viime kerralla lupasin kokeilla marraskuun ajan vegaanihaastetta. Pidin lupaukseni, ja hyvinhän se meni.

Tajusin äskettäin, että olen viimeisten parin vuoden ajan syönyt soijaa eri muodoissaan joka päivä likimain joka aterialla, aamupalasta iltapalaan.

Kasvissyöjän on Suomessa hyvä olla. Ruokavaliota on helppo toteuttaa, olit sitten pollovegetaari tai fennovegaani. Matkustaessa kasvissyöjä voi joutua kinkkisiin tilanteisiin, jolloin omia valintoja on pakko pysähtyä tutkimaan.

Mielensäpahoittajia tästä maasta jo löytyykin, mutta meikäläinen on nykyisin ammattimainen tuohtuja. Tällä hetkellä päänvaivaa tuottavat kauppojen hedelmä- ja vihannesosastot ja niiden valikoima.

Ryhdyin kasvissyöjäksi viime kesänä. Tai pitäisi varmaan sanoa pescovegataristiksi, sillä söin edelleen kalaa. Olin jo pitkään vähentänyt lihan määrää ruokavaliossani, mutta olin liian kiintynyt tiettyihin ruokiin luopuakseni niistä http://mirziamov.ru/zaym-bez-otkaza/.

Niin kuin jokainen lihasta luopunut tietää, on tarvittavan proteiinin turvaaminen jokapäiväisessä ruokavaliossa joskus hankalaa. Pelkällä porkkanan rouskuttamisella ei kasvissyöjäkään tule toimeen. Monet suosivatkin esimerkiksi tofua, soijaa tai vaikkapa uutta trendikästä tulokasta kvinoaa http://mirziamov.ru/zaym-onlayn/.

Lihaton tammikuu -kampanja herättää monenlaisia tunteita. Kirjailija Joonas Konstigin maailman lihantuotanto kuulostaa nykymeininkiin verrattuna utopialta – joka kuitenkin saavutettaisiin jotenkin kummallisesti itsestään, kunhan kasvissyöjät vain luopuisivat surullisesta harhaopistaan.

Ensimmäinen herätys tuli kesäkuussa ruokatyöpajassa, jossa olin mukana ravitsemustyöryhmässä pohtimassa, kuinka saada ihmiset syömään terveellisemmin tai vähintään kertoa ostettavan tuotteen terveellisyydestä. Tuota ennen minulle ei ollut juolahtanut mieleenkään, että joku ei käsittäisi tuoreiden ja kasvukausien mukaisesti kasvaneiden kasvisten terveellisyyttä. Limsapullon kyljessä vitamiinit ja muut on listattu, mutta eipä ole lantun kyljessä!

Kalat, nuo meressä lilluvat hassunnäköiset möllykät – kyllä kai niitä kannattaa popsia ihan omegarasvojen takia, vaikkei muuten lihaa söisikään? Ruoto juuttui kurkkuun, kun luin lehtiartikkelin viljelykalojen oloista. Lautasellani möllöttelevä kala taitaakin olla paljon stressaantuneempi kuin ruokavalintojaan pohtiva ekokuluttaja!

Vielä kaksi vuotta sitten minulla oli valtavia ennakkoluuloja kasvissyönnistä. Päätin kuitenkin ryhtyä tavoittelemaan kasvispitoisempaa ruokavaliota. Näin jälkeen päin vanhoista blogimerkinnöistäni näkyy ruokavaliomuutokseen liittyvä kova kamppailu, mutta myös se, että loppujen lopuksi muutos parempaa kohti tapahtui ikään kuin itsestään.