|
Olen kirjoittanut tähän blogiin vuodesta 2009, kiitos toimittajamme Nellin tarjouksen kirjoittajan roolista. Kuluneet neljä vuotta ovat toden totta saaneet ajattelemaan omaa olemista ihmisenä tässä ympäristöongelmien runtelemassa maailmassa.
|
Olen taas tänä kesänä törmännyt toistuvasti tilanteeseen, jossa itseni kaltaisia cityvihreitä syytetään marjametsien ja maaseudulla sijaitsevan ”aidon luonnon” välttelystä. Keskustelun juonena on, että todellinen kiinnostus ympäristöä kohtaan voidaan osoittaa vain jokakesäisellä poimintarituaalilla tai hylätyn kyläkoulun remontoinnilla. Muuten ei ole oikeasti kiinnostunut maapallon kohtalosta.
|
Tuleville vanhemmille suunnattuihin neuvolamateriaaleihin mahtuisi tieoa siitäkin, minkälaisilla valinnoilla lapsiperheen arjen ympäristökuormaa ja ympäristöterveydellisiä riskejä voi ihan oikeasti vähentää vauva-aikana ja sen jälkeen. Missä määrin lapsen kohtaamasta kemikaalikoktailista kannattaa hermostua? Minkälainen jätevuori kertakäyttövaipoista syntyy? Onko tasapainoisen kasvun ehto omakotitalo Nurmijärvellä?
|
Kesälomaviikko mökillä luonnon lähellä tarjoaa ihmeellisen rauhan elämyksiä, joita kaupungissa harvemmin pääsee kokemaan. Sähköttomissä olosuhteissa saattaa myös päästä kokemaan yllätyksiä, jotka vetävät dramatiikallaan vertoja tosi-tv-ohjelmien kommelluksille.
|
Ekoanarkisti ja ympäristökonsultti roudaavat tuhlailevan liikemiesperheen ekokurileirille elämään omavaraista elämää. Viisihenkinen perhe joutuu teurastamaan oman ruokansa (saavuttaakseen yhteyden luontoon ja ravinnonhankintaan), kävelemään tulisilla hiilillä (sovittaakseen fossiilisten polttoaineiden tuhlaamisen) ja tekemään ykkös- ja kakkoshädän eri huussiin (jotta lannoitteet olisivat mahdollisimman käyttökelpoisia). Sillä aikaa kun eläimiä vihaava Roger-isä yrittää vierittää puhteensa lasten harteille ja mukavuudenhaluinen Nicola-äiti pelkää […]
Site by Alpiini
