Kulutus.fi
Kuvituskuva

Ympäristöongelmia kiinalaisittain

Pakokaasun katkuiset lomaterveiset kaikille lukijoille! Vietin heinäkuussa kaksi viikkoa Shanghaissa, yhdessä maailman saastuneimmista kaupungeista. Ajelin taksilla halvan hinnan hurmaamana, ja kääriydyin joka ilta uusiin puhtaisiin pyyhkeisiin.

Tein ekosyntiä, enkä oikeastaan edes nauttinut.

Kotiin palattuani istuin pihalla ja tuijottelin taivaalle. Suomessa sininen taivas harvoin herättää tunteita, mutta Shanghaissa ensimmäinen blue sky day sai huokamaan helpotuksesta. Likaisen tiskiveden väriseen kaupunkiin saapui pilkahdus väriä. Alhaalla roikkuvien harmaiden pilvien ja saasteen takana oli sittenkin jotain sinistä. Kiinan suurkaupungeissa ilmalaatu on parhainakin päivinä huono. Pahimpina päivinä jopa perusterveiden ihmisten kannattaa välttää ulkona rehkimistä. Muutama viikko saasteiden keskellä tuskin pilaa kenenkään terveyttä, mutta koko elämänsä ajan saasteita hengittäville ongelmat ovat todellisia.

Kahden viikon Kiinan politiikkaa ja yhteiskuntaa käsitelleen kurssin aikana ympäristöasiat nousivat esille useaan kertaan. Vierailimme Qingpussa tutustumassa WWF:n vesistönsuojeluprojektiin. Metsän ja kosteikkojen hienous ei kaikille skandinaaveille auennut. Kauemmin Kiinassa aikaa viettäneet muistuttivat, että luonnossa liikkuminen on monelle kaupunkilaiselle harvinaista herkkua. Itselleni muutama viikko riitti asian sisäistämiseen mainiosti.

2014-07-18-153

WWF Water Stewardship Program

Saasteiden lisäksi Kiinassa käydään kovaa keskustelua vedestä ja ruokaturvallisuudesta. Ongelmien laajuus, historiallinen tausta ja yhteen kietoutuneet syyt ovat kuin kasa solmuun mennyttä nuudelia. Huono valmistautuminen ja hidas tiedonkulku lisäävät tuhoja luonnonkatastrofien yhteydessä. Ympäristöasioissa on kyse ennen kaikkea poliittisista valinnoista. Politiikka ei kuitenkaan ole kanava, jonka kautta tavallinen kansalainen voisi Kiinassa asioihin vaikuttaa. Myös kansalaisjärjestöjen toiminta on Kiinassa vaikeaa. Mielenosoitukset ovat turhautuneille kansalaisille keino vaatia parempia oloja. Protestoidessa on kuitenkin syytä varoa ketä ongelmista syyttää, jottei tule vahingossa ylittäneeksi näkymätöntä rajaa. Itsesensuuri toimii kommunistisessa Kiinassa edelleen hyvin.

Ilmeisistä ongelmista huolimatta ympäristönsuojelu ei tunnu istuvan tavallisten shanghailaisten arkeen. Shanghaissa on muutamia luomuravintoloita, ja kasvisruokaa löytyy suhteellisen helposti. Ongelmat ovat silti räikeitä. Eläinoikeuksia Kiinassa ei käytännössä ole lainkaan. Lajittelua ei käsittääkseni harrasteta, mikäli pullonkeräilijöitä ei lasketa. Monissa ravintoloissa astiat kääritään muoviin, älkää kysykö miksi. Kääreisiin kietoutuvat myös Chiquitan yksittäispakatut banaanit, omenat ja viinirypäleet. Muovipusseja tarvitsee tuskin edes mainita, kahden viikon jälkeen hotellihuoneeni nurkasta löytyi varsin vaikuttava kokoelma.

Olen nyt vieraillut Kiinassa kahdesti. Kiinalaisia on helppo syyttää saastuttamisesta ja järjettömän talouskasvun havittelusta. Oma osuutemme unohtuu silti helposti. Siirrämme tehtaamme muualle, ja nautimme vain työn hedelmistä: vaatteista, leluista, elektroniikasta ja tolkuttomasta määrästä muovikrääsää. Made in China kuulostaa kerta kerralta ikävämmältä.

Tänä kesänä ekoilu ei siis sujunut kovin hyvin. Karman laki taisi kuitenkin toteutua, sillä palasin Suomeen flunssan ja vatsataudin kourissa.

Tagit: , ,

2 kommenttia

  1. Hei!

    Olet hyvin onnistunut tiivistämään ajatuksia Kiinan saastetilanteesta noin lyhyelläkin käyntikokemuksella. Itse asuin vuosina 2008-2009 Kiinassa ja voin kertoa, että eniten Suomesta kaipasin raitista ilmaa. Eläintenoikeudet tuntuvat asialta, jota on turha ottaa esille maassa, jossa ihmistenkin oikeudet ovat vähän niin ja näin.

    Satuin bloggaamaan ihan pari päivää sitten yhden esimerkin kiinalaisesta ruokatuotannosta. Käypä kurkkaamassa: http://kadotetutkasvot.fi/2014/08/09/maissitiet/

    • Heips,

      Kiva kuulla että kokeneempikin matkaaja on kanssani samoilla linjoilla. :)
      Kävin lukemassa postauksesi. Naureskelin tuolle ”parasta on syödä vähän kaikenlaista, niin eri myrkkyjä tulee tasaisesti”. Kamalaahan tuo on mutta totta. Samaan tapaan opettajamme totesi, että Kiinassa ”kannattaisi” alkaa polttamaan tupakkaa, koska luultavasti se ei ole yhtään vaarallisempaa kuin saasteisen ilman hengittäminen…

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi