Kuvituskuva

Vihreän kulutuksen ansiot ja myytit

Vihreää kuluttamista on innokaasti tarjoteltu jouhevaksi ratkaisuksi ympäristökriisiin. Lisäämällä ympäristöystävällisemmin tuotettujen hyödykkeiden kysyntää tuotantorakenteita muutetaan terveempään suuntaan. Lopulta, ilman suuria kustannuksia tai hankalaa julkista päätöksentekoa, markkinat palvelevat niin ympäristöä, ihmistä kuin hänen omatuntoaan.

Miksipä ei? Pyritäänhän rauhaankin sotimalla.

Ympäristönsuojelija ja kirjailija Paul Hawken on nimittänyt vihreää kuluttamista oksymoroniksi, ristiriidaksi itsessään. Planeetan säästäminen kuluttamalla tuntuu paradoksilta, mutta kenties se onkin nerokas pelastussuunnitelma, jonka menestyksen takaa konkreettisuus ja vallitseviin oloihin mukautuminen. Ehkä voinkin pelastaa maailman kukkarollani?

Nyt ja joka päivä

Vihreän kulutuksen kiistaton ansio on sen välittömyys. Kun kerran elämme markkinataloudessa, miksemme hyödyntäisi sen tarjoamia vaikutuskeinoja olosuhteiden muutosta odotellessa. Toinen valtti on kulutuksen arkipäiväisyys. Valitsemalla ekologisia tuotteita vihreä kuluttaja voi vaikka päivittäin viestittää markkinoille arvojaan. Vaikka ympäristöystävällisinä markkinoitujen hyödykkeiden ekologisuus olisikin lumevihreyttä, ainakin niiden ostaminen on kannanotto ja viesti markkinoille. Toivon mukaan kysynnän kasvaessa ekologisuus leviää mainonnasta myös tuotantoon.

Kasvun rajat ja epäkohdat

Kysynnän kasvulla on kuitenkin rajat. Vihreän kulutuksen valtavirtaistuminen ei liene todennäköistä pelkän vapaaehtoisuuden ja markkinavoimien ohjauksessa, sillä vaihtoehtoliikkeet saavuttavat harvoin enemmistön suosiota. Kuluttajamarkkinat eivät myöskään ole ainoat tai edes suurimmat markkinat: vihreinkään kuluttaja ei voi ostopäätöksillään vaikuttaa teollisuuskauppoihin.

Eettistä kuluttajaa voi haitata markkinavaikuttamisen epätasa-arvoisuus eli sidonnaisuus varallisuuden tasoon. Kysynnän ja tarjonnan kasvun pitäisi tosin tuoda ekologisten tuotteiden hinnat alas, mutta tavanomaisesti tuotettujen hyödykkeiden tasolle ne eivät koskaan tule pääsemään – riistämällä tuotettu on aina halvempaa.

Gandhina kauppaan

Epätasa-arvon, lumevihreyden ja kukkaron rajojen rasittaman vihreän kuluttajan valttikortti piilee markkinarakenteen joustavuudessa: vähemmän ostajia tarkoitaa vähemmän tuotantoa. Markkinoihin siis kätkeytyy valtava passiivisen vastarinnan potentiaali: mitä enemmän harjoitan oikeuttani olla ostamatta, sen voimakkaamman viestin lähetän aidosti ympäristöystävällisen eli olemattoman tuotannon puolesta.

Puolustaako vihreä kuluttaminen siis paikkaansa maailmanparantajan varustelaatikossa, vai onko se pelkkä identiteetin rakennuspalikka tai oodi valinnanvapaudelle? Paras vastaus huomioi koko varustepakin, ja laajentaa näkökulman vihreästä kuluttajuudesta vihreään kansalaisuuteen.

Tagit: ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi