Kuvituskuva

Vege reissaa

Kasvissyöjän on Suomessa hyvä olla. Ruokavaliota on helppo toteuttaa, olit sitten pollovegetaari tai fennovegaani. Matkustaessa kasvissyöjä voi joutua kinkkisiin tilanteisiin, jolloin omia valintoja on pakko pysähtyä tutkimaan.

Ensimmäinen ongelma tulee vastaan sopivaa ruokapaikkaa etsiessä. Vatsa kurnii ja rinkan olkaimet pureutuvat hartioihin. Jalkoja särkee. Reissatessa haluat varmasti tehdä muutakin kuin etsiä, kenties turhaan, kasvisruokaa tarjoavaa ravintolaa.

Kun lupaavan näköinen paikka löytyy, on vielä kielimuuri ylitettävänä. Kulttuureissakin on eroja, tarjoilija ei ehkä edes ymmärrä, mitä kasvissyönti tarkoittaa. Mitä teet, kun kovasta yrityksestä huolimatta saat eteesi kanankoiven, jonka viereen on kauniisti aseteltu pari salaatinlehteä? Itsen natustelen sitkeät jänteet parhaani mukaan. Vahinko on jo tapahtunut. Sitä paitsi ruoan heittäminen pois on epäekologista.

Katukojujen ja pienten kuppiloiden ruoan ajatellaan usein olevan epähygieenistä tai yksinkertaisesti liian outoa. Paikallinen ruoka on monessa maailmankolkassa kuitenkin kausi- ja lähiruokaa. Ne ovat arvoja, joiden perään huhuilemme täällä Suomessa, joten miksi emme veisi näitä arvoja mukanamme myös ulkomaille?

Ruokailu on myös tärkeä osa kulttuuria. Moni mielenkiintoinen asia saattaa jäädä kokematta, jos vetäytyy hotellihuoneeseen syömään omia eväitään. Oman herätykseni koin viime kesänä Mongoliassa. Olimme lähdössä useaksi päiväksi kiertämään Mongolian aroja. Kerroin matkanjärjestäjälle olevani kasvissyöjä. Jälkiviisaana toivon, että olisin pitänyt suuni kiinni. Vajaan viikon aikana säilötyt vihannekset tulivat liiankin tutuksi. Mongolialainen ruokavalio koostuu lähinnä lihasta, sekä maito- ja viljatuotteista. Karu maaperä on huono kasvualusta hedelmille ja vihanneksille. Ulkomaisia tuontivihanneksia ei aina löydy edes pääkaupungin ruokakaupoista, pienistä kylistä puhumattakaan. Erikoiskohtelu alkoi tuntua kiusalliselta. Miksi minulle ei kelpaisi sama kuin muille? Näinkö niitä ikimuistoisia kokemuksia syntyy?

Hevosenmaitoa sentään maistoin. Se on kirpeää ja hiivaista, kertakaikkisen kamalaa. Ruusukuvioisesta mukista siemailtu maito on silti yksi arvokkaimpia ruokamuistojani.

Tagit: , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi