Kuvituskuva

Vastuun ulkoistaminen: Kenen kuuluu toimia?

Ekologisesti kestävä kulutus ja tuotanto on mahdollista, mikäli eri osapuolet ryhtyvät toimiin. Kenellä on sitten vastuu ryhtyä toimiin? Vastuu on tietysti meillä kaikilla eli ainakin yksilöillä, yrityksillä ja julkisella hallinnolla. Samalla kun vastuu on kaikilla, ei se ole kenelläkään.

Ihmiset odottavat, että hallinto asettaa lainsäädännön kautta eri toimijoille kestävät pelisäännöt. Se mitä kaupasta saa, on Suomessa automaattisesti hyväksyttävää ja eettisesti kestävää – varsinkin, jos tavara on tuotettu Suomessa. Saatavuus ja hinta vaikuttavat yksilöiden kulutuskäyttäytymiseen.

Hallinto odottaa markkinoiden ratkaisua ekologiseen kriisiin. Julkisen vallan näkökulmasta ei ole hyvä säädellä liikaa markkinoiden toimintaa. Tämä uhkaisi liiaksi kilpailukykyämme suhteessa kansainvälisiin markkinoihin. Hallinto toimii demokraattisesti valittujen edustajien ehdoilla.

Yritykset eli markkinavoimat puolestaan vetoavat siihen, että asiakkaat ja sijoittajat – eli me ihmiset – ratkaisemme sen, miten toimitaan. Markkinoillahan vain yksinkertaisesti valmistetaan sitä, mitä ihmiset haluavat ostaa. Markkinat toimivat niiden pelisääntöjen mukaan, jotka niille on lainsäädännön kautta asetettu.

Seurauksena on vastuun ulkoistamisen kehä, jossa kukaan ei tee yhtään mitään ja kaikki jatkuu ennallaan. Kun samaan aikaan ympäristöongelmat on ulkoistettu tuleville sukupolvilla eikä kenelläkään ole vastuuta tilanteen muuttamiseksi, ei ole ihme, että ilmastokriisi syvenee, sukupuuttoaalto kiihtyy ja luonnonvarojen kulutus kasvaa.

Mitä ihmettä sitten pitäisi tehdä?

Yksilön näkökulmasta asiaan voi vaikuttaa tietysti kiinnittämällä huomiota omiin kulutusvalintoihin, vaikuttamalla hallintoon vaaleissa ja niiden välissä. Hallinnolla on kaikki keinot julkisten hankintojen, tuki- ja veropolitiikan myötä muuttaa sitä, miten ihmiset ja yritykset toimivat. Yritykset taas voivat toimia edelläkävijöinä uusien markkinoiden luomisessa ja lainsäädäntöön vaikuttamisessa. Edelläkävijät kun määrittelevät usein tulevaisuuden pelisäännöt, joihin perässähiihtäjät joutuvat sopeutumaan.

Voimme toki odotella, että tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä vastuun pakoilun kehä alkaa lopulta purkautua. Vaihtoehtoisesti jossain toimijaryhmässä kriittinen massa ryhtyy pakkotoimiin ja pakottaa muutkin muutokseen.

Mielenkiintoista juuri onkin, että jokainen näistä kolmesta toimijaryhmästä voisi halutessaan muuttaa kulutuksen suunnan ja pakottaa muut sopeutumaan. Ihmiset voivat valita, mitä ostavat, hallinto voisi luoda pakottavaa lainsäädäntöä tai yritykset voisivat tuottaa vain ekologisesti kestäviä tuotteita.

Ongelmana on tietysti se, että mikään näistä toimijaryhmistä ei ole yhtenäinen kollektiivi, joka voisi toimia yhtenäisesti. Aina on yksilöitä, hallinnon edustajia ja yrityksiä, jotka haluavat pitää kiinni vanhasta ja jatkaa nykymenoa.

Näin ollen voimme vain yrittää vakuuttaa toisemme ja eri toimijat siitä, että ekologisesti kestävä tuotanto ja kulutus on ylipäätään järkevää ja toivoa, että keskustellessamme asiasta, ympäristökriisi ei lopullisesti riistäydy käsistä.

Onneksi meillä on paljon rohkaisevia esimerkkejä siitä, miten maailmaa voidaan muuttaa. John F. Kennedyn rohkea ”Man on to Moon”-puhe tai Gandhin esimerkillinen toiminta Intian itsenäistymistaistelussa. Henry Ford onkin todennut osuvasti: ”Jos uskot, että pystyt, tai uskot, että et pysty, olet oikeassa.”

Kuten Margared Mead on todennut. Ei kannata koskaan epäillä etteikö pieni joukko ajattelevia, omistautuneita kansalaisia voisi muuttaa maailmaa – itse asiassa, ne pienet joukot ovat ainoita, jotka koskaan ovat tehneet niin.

Tagit: , , , , ,

3 kommenttia

  1. Artikkeli oli todella hyvä!
    Olen samaa mieltä siitä, että muutoksen on alettava pienistä joukoista ajattelevia ihmisiä, jotka haluavat toimia ja muuttaa maailmaa ekologisempaan suuntaan.
    Isot yritykset eivät siihen hetkessä pysty ja hallituskaan ei pahemmin ole asiaa edesauttanut.Lisäksi mm.melko monilla isoilla elektroniikka -ja vaateyrityksillä on mittavia ongelmia tuotantonsa globaalin puolen kanssa.On lapsityövoimaa,olemattomat palkat,yli pitkät työpäivät, paljon korvauksettomia ylitöitä ja sitten vielä kaikki ympäristöongelmat.Nykypäivän ihmisten kulutus on riistäytynyt käsistä ja kuilu rikkaiden ja köyhien välillä senkun kasvaa.Lisäksi suuret yritykset hoitavat e-jätteen hävityksen viemällä sen kehitysmaiden ihmisten riesaksi.E-jätteestä siirtyy luontoon monia haitallisia metalleja ja kemikaaleja väärin keirrätettynä.Nämä aineet voivat puolestaan myöhemmin saastuttaa ihmisten ruuan ja juoman. Kestävää kehitystä voi tukea myös kierrättämällä, käytä vanhaa puhelintasi niin pitkään kunnes se hajoaa ja osta vasta sitten uusi.Huolehdi vanhan rikkinäisen puhelimen oikeaoppisesta kierrätyksestä.Eli jos haluamme kohti ekologisempaa tulevaisuutta niin suosikaa ekologisia tuotteita, kierrättäkää ja miettikää mistä tuotteenne on peräisin ja tarvitsetteko sitä oikeasti. Vastuu tulevaisuudesta on meillä kaikilla itsellämme.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi