Kuvituskuva

Kuluttaminen kulttuurina

Luin joskus lapsena naistenlehteä, jossa oli artikkeli laihduttamisesta. Sivulle oli koottu terveellisiä ruoka-aineita, joilla kehotettiin korvaamaan herkut. Esimerkiksi jos teki mieli suklaata, kannatti jutun mukaan syödä banaania, koska se oli koostumukseltaan samankaltaista, pehmeää ja makeaa. Banaania! Ei banaani vie pois mielitekoa suklaaseen. Lopulta sitä syö sekä banaanin että sen perään kokonaisen suklaalevyn, kun itsekuri pettää.

Viihteenomaiseen kuluttamiseen suhtaudutaan usein vähän samoin. Shoppailun sijaan kehotetaan menemään nauttimaan luonnosta. Oman kokemukseni mukaan tarve metsäkävelylle poikkeaa tarpeesta lähteä ostelemaan yhtä paljon kuin tarve banaanille eroaa tarpeesta suklaalle. Luontoon mennään, kun halutaan rajoittaa ulkopuolisia ärsykkeitä, yksin tai valitun ryhmän kanssa. Kaupungille mennään saamaan kevyitä virikkeitä. Siellä ollaan yksin ryhmässä. Se on omalla tavallaan rauhoittavaa.

Pidän kaupungilla oleilusta ja ostosten tekemisestä toisinaan (ja toisinaan taas en). Pidän erityisesti siitä välitilasta, joka syntyy, kun ympärillä on tuntemattomia ihmisiä, mutta minun ei tarvitse suhtautua heihin mitenkään. Se on mikrotason vapautta.

Jos olen ollut viikon aikana paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa ja stressaantunut, haluan viikonloppuna luontoon. Jos taas olen keskittyneesti puurtanut yksikseni jonkin projektin parissa näkemättä juuri ketään tai hoitanut lasta kotona, haluan kaupungille ja kahvilaan.

Olemme kasvaneet kulutuskulttuurissa. Se ei tarkoita vain sitä, että olemme tottuneet ostamaan uutta ennemmin kuin korjaamaan vanhaa tai että asuntomme ovat täynnä tavaraa. Kuluttaminen identiteettinä liittyy myös siihen, minkälaisia muistoja meillä on ostamisesta lapsuudesta, onko se olennainen osa vapaa-aikaamme vaiko pakkopullaa.

Jos kuulut niihin ihmisiin, jotka vihaavat kauppoja ja sovituskoppeja, ymmärrän sinua hyvin. Joskus ostaminen on minustakin sietämätöntä. Inhoan tungosta ja ahtautta. Ja jos ei ole varaa ostaa, kaupalliset tilat ahdistavat. Mutta isolle osalle väestöstä se on mieluisa tapa viettää vapaa-aikaa.

Monille perheille ostoskeskuksessa käyminen on viikonlopun ohjelmanumero. Katetussa tilassa on mukava liikkua huonollakin säällä. Samalla kertaa saa tehtyä viikon ruokaostokset. Lasten kanssa on helppo liikkua, kun heidät on huomioitu hyvin.

Tietenkin kaupungilla tai ostoskeskuksessa voi oleilla ostamatta mitään. Ongelma liiallisen kuluttamisen kannalta on tietenkin siinä, että usein jotain ostettavaa löytyy, vaikka sitä ei etukäteen suunnitellut. Ja jos kaupungilla käyskentelystä tekee harrastuksen, näin käy varsin usein.

En tässä tekstissä nyt paneudu niihin ihmisiin, joille shoppailu on psykologinen ongelma. Haluan vain tuoda esiin, että ostaminen on kokemuksena muutakin kuin rahallinen transaktio, jossa saa tavaran. Se on kulttuurinen tapa, jolla on oma merkityksensä ihmisille.

Mistä siis löytyy toiminto, joka täyttäisi samat tarpeet ilman kuluttamista?

Tagit: , , ,

3 kommenttia

  1. Mä ainakin pystyn saamaan samankaltaista fiilistä myös kirjastossa tehdessäni sylillisen herätelainoja :D Kotona sitten tuskailen, kun en ehdi lukea kaikkea kiinnostavaa.

    Jos mieleni tekee kaupungille, enkä oikeesti tarvitse mitään, menen todennäköisesti viettämään aikaa johonkin kahvilaan tai kauniilla ilmalla puistoon. Kirjasto on myös hyvä vaihtoehto, ihmisten ilmoilla, mutta omassa rauhassa.

    Itselleni myös blogien lukeminen ja kommentoiminen on sitä kevyttä viihdettä ja kevyttä vuorovaikutusta. Valitettavasti monista niistäkin voi tulla shoppailuhaluja, mutta olen tainnut onnistua kouluttamaan itseni melkein immuuniksi niille.

    Ostostelua harrastuksena voi välttää sillä, että tekee itsensä kiireiseksi muilla asioilla. Jos haaveilee vaikka kivemmasta kodista, kannattaa keskittyä siihen mitä sieltä kotoa jo löytyy eikä siihen mitä sieltä muka puuttuu. Eli mennä kotiin järjesteleen, siivoamaan tai fiilisteleen, eikä suinkaan kauppaan hankkimaan uutta kivaa sisustukseen. Sama siinä jos haaveilee kivemmasta ulkoasusta, niin tutki mieluummin olemassaolevaa vaatekaappia ja vaikka urheile sen sijaan, että etsisit kaupasta uutta kivaa vaatetta, joka saattaisi peittää jenkkakahvat. Nämä tällaisina esimerkkeinä vaan.

    Toi suklaan korvaaminen banaanilla kuulostaa toivottomalta ajatukselta. Ennemmin kannattaisi yrittää perustella itselleen miksi pitää suklaan syömistä huonona ajatuksena yleensä ja miksi juuri nyt. Itselläni on juuri painonpudotus meneillään ja liian syömisen pohtiminen on auttanut. Olen myös liimaillut post-it-lappuja jääkaapin ja kylppärin oveen. Jääkaapin ovi muistuttaa, ettei kannata ruokkia hammaspeikkoa vaan pysyä säännöllisissä ruoka-ajoissa ja kylppärin ovi puolestaan kehottaa pohtimaan kuinka juuri tänään varmistan, että paino putoaa (tulee mietittyä aamuin illoin hammaspesulla). Kun ahmimishalu meinaa yltyä liiaksi, koetan keksiä tilalle jotain muuta kivaa tekemistä, tai jos kyseessä on ruoka-aika, pysyttelen terveellisissä sapuskoissa ja annosko’oissa.

  2. Joo, tuo suklaa on kyllä sellainen, ettei sitä korvaa banaanilla, eikä perunalastuja porkkanaraasteella… Itse olen onnistunut vähentämään suklaansyöntiä nähtyäni pari vuotta sitten tv-ohjelman, jossa näytettiin millaisissa oloissa afrikkalaiset lapset keräsivät kaakaopapuja; he olivat luku-,kirjoitus- ja laskutaidottomia ja heidät oli enimmäkseen ostettu tai kaapattu toisista afrikkalaisista valtioista. Kyllä alkoi suklaa maistua kyyneliltä. Lopetin tavissuklaan syönnin kokonaan ja reilunkaupan suklaata annan itseni ostaa vain satunnaisesti.
    Minäkin käyn mielelläni kirjastossa talvisaikaan, kun on enemmän aikaa lukemiselle. Minusta herätelainat ovat oikeastaan positiivinen asia, joskus näet voi löytää hyvän kirjan siten. Ja kirjastovirkailijahan ei pidä tiliä siitä, luinko kaikki lainatut kirjat ennen palauttamista vai jäivätkö kesken tai vallan avaamatta.
    Ostoskeskuksien miinuksena on juuri tuo, että ne houkuttelevat ostamaan kassitolkulla tavaraa, jota ei oikeastaan tarvitse. Ostoskeskuksen plussana näkisin, että ne loppujen lopuksi vähentävät autoliikennettä. Näin maalla-asuvana ja harvoin kaupungissa käyvänä arvostan sitä, että autolla pääsee kaupan pihaan, on ilmaiset parkkipaikat ja samalla pysäköinnillä voin käydä vaatekaupassa, kenkäkaupassa, ruokakaupassa yms tarpeideni mukaan ja kerralla saan hoidetuksi useamman asian. Ei kulu aikaa eikä polttoainetta paikasta toiseen ajellessa ja uutta parkkiruutua etsiessä. Koska nuo ostarit usein ovat kaupungin reuna-alueella, ei myöskään ole pakko ängetä autoineen keskikaupungin tungokseen tupruttelemaan pakokaasuja keskustan katukuiluihin. Netistä tilaaminen on tietty vielä helpompaa… Mutta siis ostarissa on jotain hyvääkin näin maalaisen silmin katsottuna, vaikka kajupungin laitamilla sijaitseva ostosparatiisi voi olla kiusallisen kaukana keskustassa asuvan mielestä.

  3. Hyviä vinkkejä, Heidi! Olen itse huomannut, että tarve päästä ostamaan uutta tulee usein silloin, kun lempivaatteet ovat pesussa tai asunto siivouksen tarpeessa. Kannattaa siis ensin pyykätä ja järjestellä vanhat tavarat nätimmin ja miettiä sitten uudestaan, tarvitseeko todella jotain uutta.

    Jyvis, kaakaotyöläisten olot todella auttavat pilaamaan suklaan maun. Hyvä kun muistutit, pitää itsekin taas pitäytyä tiukemmin vain reilun kaupan suklaassa.

    Eläköön kirjastot, nuo ahmimiskulttuurin onnelat, joissa voi Madonnaa siteeraten syödä kaiken, minkä jaksaa, eikä silti liho.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi