Kuvituskuva

Valintojen viidakossa

Seison kaupan maitohyllyllä ja katselen siisteissä riveissä olevia maitopurkkeja: lehmänmaitoa, soijamaitoa, kauramaitoa ja riisimaitoa. Käyn pääni sisällä keskustelua itseni kanssa: lehmänmaidon eettisyys vaivaa, ei varmasti ole mitään onnellisten lehmien maitoa. Kaura tulee lähempää kuin soija, mutta soijamaidossa on enemmän proteiinia. Riisin viljely kuluttaa paljon vettä.

Tunnen jo suurta syyllisyyttä, vaikken ole vielä nostanut yhtäkään tuotteista ostoskoriini. Pitäisikö sittenkin tehdä maito itse, vaikka manteleista? Lähimmät mantelit taitavat kuitenkin kasvaa Espanjassa, joten kuljetuksista aiheutuu päästöjä. Mantelit tulevat usein myös muoviin pakattuna, ja maito pitäisi surauttaa tehosekoittimella, joka kuluttaa sähköä. Toisaalta jokuhan sen purkitetunkin maidon on valmistanut ja siihen on kulunut sähköä ja pakkausmateriaalia.

Siirryn valitsemaan biojätteille pussia. Mieleeni tulee heti lukemani artikkeli, etteivät biohajoavat pussit ehdikään hajota kaatopaikkojen komposteissa. Biojätepussi tulisi mieluiten taitella itse vaikka sanomalehdestä. Entä jos ei tilaa sanomalehtiä eikä halua mainospostia? Jos kaikki poistaisivat ”ei mainosjakelua” laput ovistaan, painettaisiinko mainoksia ja ilmaisjakelulehtiä enemmän, mikä taas lisäisi päästöjä ja jätettä? Ehkä talon lehtiroskiksesta saisi ongittua muutaman jo kertaalleen luetun lehden.

Jatkan ostoskierrostani. Vielä pitäisi päättää esimerkiksi millaista vessapaperia ostan, riittääkö ruokasooda ja etikka kodin siivoukseen, ja ostaisinko Ecuadorista rahdattuja banaaneja vai tyydynkö kotimaiseen omenaan.

Kuluttajana pyrin ekologisuuteen, ja joudunkin jatkuvasti arvioimaan tuotteen aiheuttamien haittojen ja hyödyn suhdetta. Joudun myös miettimään, että missä menee järkevä raja maailman pelastamisen ja mukavan elämän välillä. Ehkäpä jos vähennän tuontihedelmien käyttöä, voisin sallia itselleni yksittäinpakattujen teepussien käytön (pakkaukset ovat onneksi paperia, joten helppo kierrättää).

Jokainen meistä joutuu tekemään päivittäin valintoja omien arvojensa pohjalta ja kehittämään itselleen sopivan tasapainon. Silti jokaisella kauppakäynnillä takaraivossani jumputtaa fakta siitä, että me elämme yli varojemme. Me tarvitsisimme puolitoista maapalloa tuottamaan kaiken sen, mitä me kulutamme vuodessa.

Tagit:

4 kommenttia

  1. Itse ostan mieluiten maidon ihan oikeana maitona.
    Kaikenmaailman kaurakookossoijalitkut eivät oikein vakuuta: niiden alkuperämaa on jotain muuta kuin oma maa, mitähän niille kasveille tehdään että ne alkavat muistuttaa maitoa ja pakkauksissa käsittääkseni sisäpinnoitteena alumiinia. Lähimmän meijerin (ei kuulu Valioon eikä Arlaan) maitotuotteita suosivana voin luottaa tuotteiden tulevan läheltä ja pakkaukset ovat kierrätyskelpoista kartonkia ilman alumiinifilmiä, jonka erottelu kierrätyslaitoksessa vaatii oman systeeminsä. Kaikki elämäni aikana tapaamani lehmät ovat onnellisia, myös ne jotka ovat täyden palvelun jälkeen jo siirtyneet korkeelaitaseen.
    Sanomalehti on jossain tapauksessa hyvä kääre kompostiroskille, mutta itse olen käytössä havainnut sen hieman liian hauraaksi materiaaliksi kosteille ja märille biojätteille. Sanomalehti puhkeaa hyvin helposti ja sitten on likasangon seinillä kuitenkin pestävänä kahvinporoja yms. Käytän siis niitä ruskeita kaupan kompostipusseja biojätesangossani ja sangon puhdistus käy nopsempaan. Sanomalehtiä käytän esim. kertakäyttöisinä pöytäliinoina keittiössä esim. mehunkeiton aikaan – jälkien siivous helpottuu, kun vie vaan tahmaiset sanomat sitten puutarhakompostiin.
    Kahvinvalmistukseen ei todellakaan tarvitse ostaa suodatinpusseja edes valkaisemattomana. Vanha kunnon kahvipannu näet toimii loistavasti näin: tyhjän pannun pohjalle mittaan porot ja kaadan sitten kattilasta tai vedenkeittimestä kiehuvan veden pannuun, hetki haudutusta (ehtii vaikka aamupissalle tai harjata hampaat) ja sitten vaan nauttimaan kahvista. Ylijääneen kahvin laitan termariin ja juon sitten seuraavalla kahvitauolla. Kahvinkeitin vaatii toimiakseen myös aina sähkön, pannukahvi valmistuu myös puuliedellä sähkökatkon yllättäessä.
    Ei ole helppo valita, mutta siitä huolimatta askel ja päivä kerrallaan. Ja yrittänyttähän ei laiteta!

  2. Hei jyvis, ja kiitos kommentistasi!

    Itsekin kannatan kyllä mahdollisimman pitkälti prosessoimattomia tuotteita. Mitä tulee kasvimaitoihin, niin niiden alkuperämaat vaihtelevat paljon. Usein esimerkiksi kauramaidoissa pystyy valitsemaan vähintäänkin Ruotsissa tuotetun version (ainakin Oatlyn luomu kauramaidon kaura on viljelty Ruotsissa).
    Tutustuin joskus kartonkipakkausten kierrätykseen, ja muistaakseni muovipinnoite pystytään muuttamaan energiaksi ja alumiinivuoraus käytettäisiin folion valmistukseen. Näin ollen ainakin osa pakkausmateriaaleista pystytään ottamaan uusiokäyttöön.

    • Joo, nuo kartonkipakkaukset kai pystytäänkin aika hyvin kuitenkin kierrättämään materiaalina, vaikka sen alumiinifolion hyötyynotto on varmaan isompi juttu kuin silkan kartongin. Jokatapauksessa kartonkitölkki on materiaalina miellyttävämpi kuin muovi. Muovissa on se ikävä puoli, ettei sitä ainakaan vielä kyetä tehokkaasti uusiokäyttämään uusiin tuotteisiin vaan siitä tulee enimmäkseen polttoenergiaa. Muovipakkauksia on nykyään onneksi kyetty ohentamaan takavuosista; eihän se vielä yhden hengen tasolla paljoa vaikuta, mutta teollisuuden pakkausmateriaalivirrassa se tekee jo satoja tai tuhansia kiloja vähemmän muovimateriaalia.

  3. Juokohan jyvis pelkästään tapaamiensa lehmien maitoa? Muussa tapauksessa väitän, että maidon juominen on hyvin kyseenalaista jos pitää lehmien onnellisuutta tärkeänä. Suurin osa suomalaisista lehmistähän elää parsinavetoissa, päästään kytkettyinä. Nekin onnekkaat, jotka eivät näin surkeissa oloissa oleile, niin tuskin pääsevät paljon liikkumaan etenkään ulkona.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi