Kuvituskuva

Tyhjän paketin dilemma

Pidän joulusta, mutta en ole kovin hyvä lahjojen antamisessa, stressaannun niistä suhteettomasti. On vaikea keksiä oikeaa lahjaa oikealle ihmiselle. Kun lopulta teen päätöksen, pelkään, että saaja inhoaa sitä tai hänellä on jo sellainen. En juurikaan koe antamisen iloa ennen varsinaista lahjan avaamista. Minun on myös vaikea ostaa muille tavaroita, koska elän itse jatkuvassa tavaraähkyssä. En halua muiden kokevan samaa ähkyä.

Silti olen sitä mieltä, että lahjan antaminen on tärkeää, eikä joulu ole joulu ilman niitä. Lahjojen sisältö saattaa olla turhaa krääsää, mitä kukaan ei tarvitse, mutta lahjan ideaa ja symboliarvoa on vaikea korvata. Kun paketteja availlaan jouluaattona, minua usein kaduttaa, etten ostanut niitä enemmän.

Aineettomissa lahjoissa on omat ongelmansa. Ensimmäinen on se, että järjestöltä ostettu, tuikitarpeellinen lukutaito naiselle ei ole kovin henkilökohtainen. Se ei ole lahja sille, jolle se on suunnattu, vaan naiselle, joka saa lukutaidon. Minusta aineettomat lahjat toimisivatkin paremmin niin, ettei niihin sotkettaisi suomalaisia sukulaisia, vaan että ne olisivat aidosti joululahjoja meiltä rikkailta niille köyhille, jotka niitä tarvitsevat ja saavat niistä hyödyn. Joulun henkeen kuuluu pyyteetön lahjan antaminen myös – ja varsinkin – tuikituntemattomalle.

Järjestöjen aineettomat lahjat ovat mahtavia siitäkin syystä, ettei tarvitse miettiä, onko lahja sopiva ja haluaako lahjansaaja sen. Niitä asioita miettivät ne, joiden työtä se on.

Aineettomat lahjat voivat olla myös saajalleen suunnattuja palveluita. Niihinkin liittyy pulmia. Joskus lahjakortti hierontaan löytyy parin vuoden päästä laatikosta vanhentuneena, kun lahjansaaja ei ole ehtinyt tai muistanut varata aikaa. Palvelut ovat myös suht kalliita. On vaikeaa löytää aineetonta palvelua vitosella tai kympillä.

Aineettoman lahjan voi toki antaa myös niin, että se on täysin ilmainen: voi pestä ikkunat tai ilmoittautua lapsi- tai koiravahdiksi. Kaikkein mieluiten antaisin näitä, mutta elän ruuhkavuosia. Sekä aika että voimavarat ovat niukkoja resursseja juuri nyt.

Jos annan palveluksia, joita muutenkin tekisin, ne eivät minusta tunnu lahjoilta vaan itsekorostukselta. Ja jos taas keksin ylimääräisiä palveluita lahjaksi muille, niistä tulisi rasittava taakka. Ei ole mitään järkeä antaa lahjaksi jotain palvelusta, jonka suorittaisi väkisin, salaa kiukkuisena ja hampaat irvessä.

Kuulen mielelläni kokemuksianne onnistuneista aineettomista lahjoista tai miksei aineellisistakin – ja toivotan juhlavaa, runsasta ja armeliasta joulua!

Tagit: , , ,

6 kommenttia

  1. Minustakin on hiukan hassua antaa jollekulle kaverille tai perheenjäsenelle ”lahjaksi” tieto, että olen maksanut jonkun välikäden kautta jollekulle kehitysmaan ihmiselle vaikkapa lukutaidon, kutun tai koulumekon. Ihan ok antaa noille ihmisille se lukutaito tai kuttu, mutta enpä sekoittaisi tuohon hyväntekeväisyyteen sitä, että olen antamassa lahjaa jollekulle tuntemalleni ihmiselle – se tuntuu minusta vähän siltä, että antaja haluaa paukutella henkseleitään hyväntekijänä…
    Itse sain kerran syntymäpäivälahjaksi lahjakortin kampaajalle indonesialaiseen päähierontaan. Homma oli käytännössä hiustenpesu ja päänhieronta, maksoin itse siihen sitten vielä lisäksi hiustenleikkuun. Kyllä muuten oli rentouttava parituntinen!
    Tänä vuonna olen antamassa joululahjaksi mm. itsekutomani räsymaton, kuteet tietenkin käytetyistä vaatteista leikattuja. Ehkä matto ei ole aivan aineeton, mutta loimen ja kuteiden lisäksi siihen on toki kulunut työtunteja eli jotain aineetonta ja samalla ovat vanhat vaatteet päässeet vielä jatkoajalle ennen jätteenpolttolaitoksen ahnasta nielua.

  2. Lahjakortti. Silloin lahjan saaja voi itse valita. Ite ainakin huutaisin JIPIIIII! niin että kuuluu Kiinaan asti.

  3. Hyvää pohdintaa, Heta! Mielenkiintoista, miten erilailla ihmiset suhtautuvat järjestöiltä ostettaviin hyväntekeväisyyslahjoihin. Minulle ne ovat mieluisia lahjoja, ilahdun niistä aina kovasti. Se on tuplavoitto: rahat menevät oikeasti hyvään käyttöön ja itse välttyy saamasta turhaa roinaa kaappeja tukkimaan. Kantapään kautta olen sitten oppinut, että kaikki eivät näistä lahjoista kuitenkaan pidä. Yhtenä jouluna nimittäin ostin hyväntekeväisyyslahjoja enemmänkin, ja osa vastaanottajista vaikutti pettyvän pahasti.

    Yksi lahjatyyppi, mikä minusta on toimiva, on erilaiset ruokalahjat. Voi esim. itse tehdä hilloja tai leivonnaisia. Tai sitten voi ostaa kaupasta jotain vähän parempia raaka-aineita. Kaikkein hauskimpia kaupasta ostetut raaka-aineet ovat, kun lahjaan liittää vielä uuden reseptin kokeiltavaksi. Jos tällainen lahja ei olekaan mieluinen, sen voi aina heittää bioroskiin.

  4. Näitä asioita on itsekin tullut pyöriteltyä aika paljon päässä tänä jouluna. Olisipa olemassa joku lahja, joka olisi sekä tarpeellinen, edullinen että henkilökohtainen, mutta joka ei vain toisi lisää krääsää lahjansaajan kaappeihin! Joka vuosi ei viitsisi villasukkiakaan antaa… Ruokalahjat ovat usein hyviä, mutta on myös tilanteita jolloin pelkän ruuan antaminen tuntuu riittämättömältä.

    Olen myös pohtinut, pitäisikö joillekin läheisille antaa järjestön toisenlainen lahja. Ajatuksena tuntuu ensin hyvältä, mutta kuitenkaan en ole niitä lopulta ikinä uskaltanut tilata. Syynä on juuri se, ettei lahja ole kovin henkilökohtainen. Lahjan kautta haluaisin jotenkin ilahduttaa tai hemmotella lahjan saajaa, kiittää siitä, että hän on elämässäni. Silloin tuntuu ristiriitaiselta, että läheisen sijaan periaatteessa ilahdutankin joitakin aivan muita ihmisiä. Pelkäänkin, että lahjan saaja pettyy tai ajattelee minun hankkineen lahjan vain koska nyt en muutakaan keksinyt.

  5. Tänä vuonna olen antanut avopuolisolleni joulukalenterin. ”Luukuista” on löytynyt hyviä suklaita, museokäyntejä (museokortti helpottaa tätä), kirppareilta sattumalta löytyneitä kirjoja tai vaatteita, päivällisiä ja niin edelleen.

    Muille kuin avopuolisolleni olen tänä vuonna neulonut jotakin – pellavapyyhkeitä saunallisille, pipoja tai sukkia muille.

    Hankimme museokortit lokakuussa ja täytyy myöntää, että se olisi myös joulun ykköstoive tämän kokemuksen perusteella!

  6. Lahjakortit on hyviä, oli kyse sitten ostettavasta palvelusta, tavarasta tai oman ajan antamisesta. Hyväntekeväisyyslahjatkin on kannatettavia jos tietää lahjan saajan juuri sellaista arvostavan. Meillä on ollu aika perinteisia ravintolalahjakortit appivanhemmille kaikkiin sellaisiin paikkoihin joihin niiden ei muuten tulisi mentyä, joillekin läheisille lahjakortteja itse tehdyille kolmen ruokalajin illallisille ja opiskelijakavereilla on budjetti niin tiukalla, että tavaralahjoillekin on tarvetta. Usein lisäksi paketeista löytyy esim. viinejä, suklaata, teetä, kahvia tai vaikka itse tehtyä mysliä. Jos tuntee toisen kosmetiikkamieltymykset, niin nekin voi olla hyviä vaihtoehtoja. Loistavaa on myös jos keksii jonkun asian, jota joku on halunnut jo pitkään päästä kokeilemaan tai jonka voisi toiselle opettaa (tietotekniikkaa eläkeläiselle, tietyn ruokalajin valmistus kaverille tms).

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi