Kuvituskuva

Turhakejahdissa

Suomen luonnonsuojeluliitto valitsee joka vuosi vuoden turhakkeen. Vuonna 2010 se oli turkis, joka on paitsi erittäin epäeettinen myös ympäristölle haitallinen tuote.

Turkistarhoilla lillii 1,2 miljoonan ihmisen tuotoksia vastaava määrä ulostetta ja virtsaa. Yhdeksällä tarhalla kymmenestä ei ole vesitiivistä alustaa. Turkistuotanto aiheuttaakin 430 tonnin typpi- ja 45 tonnin fosforipäästöt joka vuosi.

Kukapa ihminen turkkia oikeasti tarvitsee. Toppatakki ajaa saman asian. Ihmiset hankkivat turkiksia niiden symboliarvon takia. Turkistakki tai lasisilmin tuijottava puuhka kertovat taloudellisesta menestyksestä – mutta onneksi yhä enemmän menneen maailman kulutustottumuksista.

Muutin äskettäin ja yritin ennen muuttopäivää käydä kaapit läpi kriittisellä silmällä. Turkiksia ei sentään löytynyt, mutta monia muita turhia kapistuksia kyllä.

Eniten turhakkeita piili meikkipussissa. En meikkaa kovinkaan paljon. Arkeen riittää meikkivoide, puuteri ja ripsari. Illanviettoon mennessäni lisään arsenaaliin huulikiillon ja rajauskynän.

Jostain syystä kauneuskaapista löytyi kuitenkin kymmenkunta huulipunaa, kaksi nestemäistä eye-lineria (joita en osaa käyttää), erilaisia pohjustusvoiteita, ripsentaivutin (en tarvitse), ainakin viisi luomiväriä ja muutama glitterpuuteri.
Olin ällistynyt. Miksi olin hankkinut nämä tuotteet?

Yritin muistella. Olin ehkä palkinnut itseni raskaasta työviikosta ostamalla jotain pientä. Keksin toisenkin selityksen. Olin halunnut olla toisenlainen. Aina huoliteltu, tyylikäs ja tehokas. Nainen, joka arkiaamunakin ehtii sutia luomiinsa väriä.

Eihän se niin mene. Tiesin melkein jo kassalle marssiessani, että aamu-unisuuteni ei tällä ostoksella häviä.

Samasta syystä vaatekaapista löytyi turhia rytkyjä. En ollut muuttunut tyylikkääksi hipsteriksi ostamalla omituisen mallisen puseron.

Keittiötä tonkiessani olin tyytyväinen. Ei sähköisiä munanleikkureita eikä maidonvaahdottimia. Päiväunelmissani ei ilmeisesti seikkaile oman elämänsä huippukokki.

Jäätelökone tosin on seissyt viimeiset kahdeksan vuotta kaapin peränurkassa, mutta siitä en kyennyt luopumaan. Koneeseen liittyy nostalgisia muistoja opiskeluajoilta. Vekotin surisi kommuunin keittiössä, ja me paransimme maailmaa ja odottelimme herkun valmistumista. Jäätelömasiina saa armon seuraavaan muuttoon saakka.

Tagit: , , , ,

7 kommenttia

  1. Jokaisen lomareissun jälkeen tietää mikä on turhaa: kaikki muu paitsi se matkalaukullinen tavaraa. Muu on silkkaa mukavuudenhalua.

  2. Itsekin varmaan ostin ripsentaivuttimen juuri siksi, että halusin näyttää sirpakalta ja ripseni hienoilta, mutta enpä ole osannut käyttää sitä vielä kertaakaan!

  3. Ihan paras kirjoitus, ja aika paljon yhtäläisyyksiä oman tavaranraivaamisprojektini kanssa, varsinkin tuolla meikkiosastolla.

  4. Olen perinyt mummoni turkin ja käytän sitä aina välillä, mutta vihaiset nuoret ärsyttää. Pitääkö se nyt uhrata jumalille ja polttaa? Harva turkki on enää ostettu uuteena.

  5. argusburgus: Minä olen kulkenut monta talvea tätini vanhassa kelsiturkissa. Sen käyttö on mielestäni paljon järkevämpää kuin uuden “korrektin” toppatakin ostaminen, vaikka niitä kirppariltakin kai löytyisi.

    Ekohommissa on niin monta näkökulmaa jokaiseen asiaan: En halua uutta roinaa. En myöskään toivo, että nätti vanha turkkini innostaa jotakuta toista ostamaan vastaavanlaisen uutena. Mutta olisi kovin mieluisaa, jos turkkini herättäisi keskustelua tuttavapiirissä ja saattaisi rohkaista muitakin kaivamaan kaapista käyttöön vanhoja vaatteita sen sijaan, että aina ostettaisiin uudet ja muodin mukaiset.

  6. Kiitos kommenteista!

    Argusburgus, minullakin oli joskus 1960-luvun vintagetakki, jossa oli minkkikaulus. Annoin sen kuitenkin eteenpäin jossain vaiheessa. Minua se kaulus vähän häiritsi, vaikka takki olikin upea.

    Jos asiaa ajattelee ekologiselta kantilta, niin eihän vanhaa turkkia missään nimessä kannata heittää hukkaan. Jos sen käyttäminen tuntuu luontevalta, niin pää pystyssä vaan kaupungille turkki päällä. Ja jos kuolleen eläimen karvoihin pukeutuminen ei tunnu omalta jutulta, turkki kannattaa antaa kaverille, kiikuttaa UFFin tai vastaavan laatikkoon tai myydä kirpparilla.

  7. Asiaa! Turkistarhaus voitaisiin lopettaa kokonaan. Se on ihan turhaa. Onhan vaihtoehtona aina tekoturkis, jos mummon kaapista ei satu löytymään aitoa turkista, jos sellainen nyt on pakko hankkia jostain. Minusta turkikset eivät edes näytä hienoilta, joten ihan turha keksintö mielestäni. Esi-isämme pukeutuivat turkiksiin, kun ei ollut muuta päällepantavaa. Nyt eletään kuitenkin 2000-lukua ja muita paljon mukavempia vaihtoehtoja on runsaasti tarjolla.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi