Kuvituskuva

Turhaa – ja silti lisää tarvis?

Muuttaminen on aika ahdistavaa. Vanha sananlasku ”poissa silmistä, poissa mielestä” pitää paikkansa. Muutto pakottaa silmien eteen joka ikisen hökötyksen, rievun ja nippelin, jotka normaalissa arjessa ovat kaappien ja komeroiden kätköissä.

Vaikka elämäntapojeni ekologisuudessa on paljon parantamisen varaa, yhdessä asiassa olen kuvitellut pärjääväni hyvin: en ostele turhaa tavaraa. Vaan kun syyskuun alussa pakkasin mieheni kanssa muuttolaatikoita, täytyi aivan ihmetellä, olenko tosiaan kantanut tämän kaiken asunnon ovesta joskus sisään? Osaa tavaroista en edes muistanut omistavani.

Yritin lajitella tavaroita laatikoihin käyttötarkoituksen mukaan. Lopuksi jäljellä oli iso kasa, joka ei oikein sopinut mihinkään. Rikkinäinen kello, lahjaksi saatu koristelautanen, huonosti istuva mekko ja herra ties mitä muuta. Tavaroita, joilla ei ole tehnyt vuosikausiin mitään, mutta joita ei henno heittää pois, koska niitä muka saattaisi tarvita jossakin tilanteessa. Jaa, niin missä tilanteessa tarkalleen ottaen? Muuttoaikataulu painoi päälle, joten minulla ei ollut aikaa miettiä vastausta.

Tunsin itseni naurettavaksi kauhoessani kamat laatikkoon. Tuli jotenkin niin hullunkurinen olo, että lopulta täytyi lyödä tilanne leikiksi. Muihin laatikoihin pystyin kirjoittamaan järkevästi esim. ”vaatteita” tai ”astioita”, mutta tämän viimeisen laatikon päältä tavaroita kantavat miehet saivat lukea tekstin ”hämmentävää nöyhtää”.

Uutta asuntoa kohti ajaessamme vannoimme mieheni kanssa yhteen ääneen, että enää ei osteta mitään turhaa. Jos jotakin pitää tehdä, niin pikemminkin vähentää tavaraa kuin ostaa sitä lisää.

Vaan paikan päällä oli jo toinen ääni kellossa: Uuteen, isompaan asuntoon tarvitsisi lisää huonekaluja. Vanhat verhot ovat väärän pituisia ja eri värisetkin olisivat kivat. Sitä paitsi nyt kun meillä on tiskikone ja tiskausväli on sen takia harvempi, olisi hyvä olla enemmän laseja ja mukeja. Ja hei, on ihan pakko hankkia lisää hyllyjä, että saadaan kaikki tavarat mahtumaan johonkin…

Suurin osa uusista hankinnoista on onneksi vielä tekemättä. Osa niistä on ehkä ihan perusteltuja, osa ei ehkä niinkään. Joka tapauksessa harmittaa aivan vietävästi, jos tavaran määrä tästä vielä oleellisesti lisääntyy. Sekään ei lohduta, että suurin osa on tarkoitus hankkia käytettynä. Uskon, että kotimme olisi viihtyisämpi, jos siellä olisi vähemmän tavaraa.

Ehkä pitäisi ottaa käyttöön sääntö, että jokaista uutta hankintaa kohden pitäisi jostakin vanhasta tavarasta luopua? Näin tavaran määrä pysyisi jotakuinkin vakiona. Samalla pääsisimme pikku hiljaa ehkä eroon siitä ”hämmentävästä nöyhdästä”, joka makaa edelleen purkamattomassa muuttolaatikossa.

Tagit: , ,

3 kommenttia

  1. Meillä se on mies joka ostaa kaikkea turhaa kotiin. Minä en halua yhtään mitään uutta ja tarpeetonta. Muutto ahdistaa ja tulee kalliiksi jos on paljon tavaraa.
    Olen salaa vienyt turhia vaatteita ja esineitä SPR kirppareille. Lahjoitin myös sohvani kun muutimme yhteen. Yksi sohva taloudessa saa piisata. Jouluksi on menossa uusi satsi lahjoitukseen.

  2. Jos ette ole vuoteen kaivanneet mitään ”nöyhtälaatikosta”, heittäkää se avaamattomana roskikseen. Se on vain turhaa painolastia, elämä on liian lyhyt sellaiseen.

    Astioista vielä pari sanaa. Itse otimme mieheni kanssa pienen keittiömme takia tiskikoneen kattiloiden säilytyspaikaksi. Sen sijaan tiskaamme astiat heti käytön jälkeen käsin. Tiskiharjallla huitaisu vie noin minuutin ja kun sen tekee heti, ei ruoka ehdi kuiivuakaan kiinni. Näin olen voinut entisestään vähentää käytössämme ollutta astioiden määrää.

    Keittiömme on nyt reilusti ilmavampi, tilavampi ja viihtyisämpi. Verrattuna tähän autuuteen, mitä on tiskata pari lautasta ja lasia heti ruoan jälkeen? :) Kun siitä tekee rutiinin, ei lika-astioita ala kertyä – ja kuinka voisikaan, muutenhan ei olisi mitään miltä syödä ;)

  3. Tai siis, kierrätettäväksi kelpaava toki asianmukaisesti eteenpäin, roskiin vain se mikä sinne ”kuuluu”.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi