Kulutus.fi
Kuvituskuva

Tunnearvo voi estää luopumasta turhastakin

Kuinka monella on vielä oma lakkiaismekko kaapissa, jos niistä juhlista on jo kulunut kymmenen vuotta? Ja jos on, niin onko mekko edelleen käytössä vai pelkästään muistona yhdestä elämän rajapyykeistä?

Minulla on tallessa sekä oma että äitini mekko, mutta käyttökertoja kummallakaan ei ole viimeisten viiden vuoden aikana ollut yhtään. Joku on jossain sanonut, että jos vaatetta ei ole käyttänyt kahteen vuoteen, ei sitä todennäköisesti tule enää käyttämäänkään.

Mikä siis estää minua viemästä mekkoja kierrätykseen?

Tunnearvo. Tuo hamstraajan ihana tekosyy ja siisteistä kaapeista haaveilevan vihollinen. Ei kai nyt pari mekkoa vielä vie niin paljon tilaa?

Itse olen onnistunut liittämään tunnearvon ja muistoja myös moniin muihin vaatekappaleisiin, joita käytin menneissä elämänvaiheissa. Kyseessä ei siis ole vain pari mekkoa.

Tuota hametta käytin lukuisilla punk-keikoilla, nuo farkut istuivat täydellisesti, tuolla vintagemekolla on historiaa jo ennen minua. Näin pohtiessani, olenko ikuisesti tuomittu pursuileviin vaatekaappeihin?

Kierrätysaskartelijan ja ekologisuutta vaalivan kuluttajan omatunto ei antaisi heittää mitään pois, mutta joskus on annettava tilaa järjen äänelle. Onko minulla oikeasti aikaa ommella tai muokata näistä kaikista vaatteista joskus jotain? Pitäisikö vain myöntää itselleen, että kirpputoreilla on tullut vuosien varrella tehtyä heräteostoksia, joita kaikkia ei ole pakko säilyttää?

Tunnearvoa ja muistoja liittyy vaatteiden lisäksi tavaroihin ja lahjoihin. Nykyisin en enää osta matkamuistoja, valokuvat saavat riittää. Hyllyille on silti kertynyt koriste-esineitä, rasioihin lahjaksi saatuja kultakoruja, joita en käytä. Mutta eihän lahjaa sovi myydä vai sopiiko? Tässäpä ajateltavaa myös kevään lahjaostosten tekijöille: miten voisit ilahduttaa aineettomalla lahjalla?

Viikko sitten muutin 26 neliön yksiöstä puolet isompaan kaksioon. Muutettavaa tavaraa kertyi neljäkymmentäkahdeksan (!) lainalaatikkoa, näiden lisäksi kymmeniä pahvilaatikoita ja kymmenen jätesäkillistä vaatteita! Yksiö pakkautui noin 80:een muutettavaan yksikköön, siis neljään pakettiautolliseen. Käsittämätöntä, sillä olinhan koko kevään karsinut turhaa taravaa kaapeista. No, en ilmeisesti tarpeeksi tehokkaasti.

Kevät on onneksi kierrättäjän parasta aikaa käydä läpi kaappeja: pihakirppiksiä ja muita tapahtumia löytyy nykyään useista kaupunginosista ja kuka tahansa voi laittaa myyntipöydän pystyyn. Samalla on mukava jakaa ajatuksia toisten kierrätyshenkisten myyjien kanssa ja kuunnella tarinoita tavaroiden takana.

Tunnearvo on silti vaikea vastus.

Tagit: , , , , , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi