Kuvituskuva

Tosi-tv esittää: Ekokuria!

Ekoanarkisti ja ympäristökonsultti roudaavat tuhlailevan liikemiesperheen ekokurileirille elämään omavaraista elämää. Viisihenkinen perhe joutuu teurastamaan oman ruokansa (saavuttaakseen yhteyden luontoon ja ravinnonhankintaan), kävelemään tulisilla hiilillä (sovittaakseen fossiilisten polttoaineiden tuhlaamisen) ja tekemään ykkös- ja kakkoshädän eri huussiin (jotta lannoitteet olisivat mahdollisimman käyttökelpoisia).

Sillä aikaa kun eläimiä vihaava Roger-isä yrittää vierittää puhteensa lasten harteille ja mukavuudenhaluinen Nicola-äiti pelkää huussista leviäviä taudinaiheuttajia, ekoanarkisti ja ympäristökonsultti laittavat perheen kartanon uuteen uskoon. Pihalle tuodaan lampaita ruohonleikkuriksi, tuulivoimala tietokoneiden käyttövirraksi ja pyykkikonekin vaihdetaan polkupyörällä poljettavaan. Autot lamautetaan rengaslukoilla. Kun perhe saapuu viikon päästä leiriltä takaisin kotiin kuuman suihkun kuvat silmissään, kuripa vaan jatkuu. Näkemiin 12 televisiota ja 20 pelikonsolia, hyvästi Ranskasta pikalähetillä kotiin kuljetettu porsaanliha!

Onko tämä stressaantuneen ympäristönsuojelijan harhaista unta vai kotimaista sketsiviihdettä? Ei kumpaakaan. Vaan brittiläistä tositeeveetä Nelosella. Tiistaisin kello kahdeksan.

Nyt on siis sekin päivä nähty, kun viherpipertäminen kelpaa tositeeveen aiheeksi. Katsojat eivät sentään äänestä ketään ulos kerran viikossa tai taistele oman suosikkinsa puolesta netissä. Joka jaksossa on eri perhe, jonka kehityskaarta seurataan kuukausi ekokurileirin jälkeen. Elämänmuutos ekotyyliiin –ohjelma (Outrageous Wasters) herättää kuitenkin ensimmäisellä katselukerralla melko ristiriitaisia ajatuksia.

Tunnin jaksoon tarvitaan jännite ja draaman kaari. EE:ssä sitä on haettu shokkiefektillä. Otetaan mahdollisimman tuhlaavainen perhe (Roger-isä toivoo ilmastonmuutoksen tulevan nopeasti, koska haluaisi Brittein saarille Espanjan ilmaston). Viedään perhe äärimmäisiin oloihin (Ruokkikaa madot ja kaatakaa pissaa kasvimaalle). Ja lätkäistään kasa sääntöjä vielä kotiinkin. (Vähentäkää energiankulutus kymmenykseen. Älkää suuttuko vaikka ette enää tunnista kotianne.)

Tavoitteena on luultavasti heittää homma niin överiksi, että pienet arkipäivän muutokset eivät tunnu enää missään. Huomaan silti olevani jurtassa kiroilevan Rogerin kanssa samaa mieltä: ei ihmiskunnan tarvitse taantua tuhansia vuosia taaksepäin, että maailma pelastuisi. Enkä tiedä, kannattaako sellaista vaikutelmaa ympäristönsuojelusta antaa.

Saiko ekokurileiri sitten aikaan pysyviä muutoksia Fowlerin perheen elämässä? Kuukausi on lyhyt seurantajakso, mutta jotain näytti kyllä tapahtuneen. Toisesta autosta luovuttiin (mutta ehkä sillä toisella ajettiin sitäkin ahkerammin). Tietokoneita, kännyköitä ja pelikonsoleita lapset saivat käyttää vasta puoli kahdeksan jälkeen illalla, mikä näytti lisänneen ulkoilua, lukemista ja yhdessä leikkimistä.

Kiinnostava kotimainen vaihtoehto brittisarjalle on John Websterin työn alla oleva, henkilökohtainen dokumentti Katastrofin ainekset. Siinä espoolainen autoileva, matkusteleva ja muskeliveneilevä Websterin perhe päättää ryhtyä vuodeksi öljyselibaattiin. Tavoite on sama kuin Folwlerin perheelle asetettu: energiankulutuksen leikkaaminen 90 prosentilla. Dokumentti on kiinnostanut ulkomaisia tv-kanavia: myös ne haluavat tietää, miten espoolaisperheelle käy.

Lue lisää dokumentista:
Kehitys-Utveckling 1/2007: Keskiluokkainen muutos
SK netti: John Webster

Tagit: , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi