Kuvituskuva

Tilaisuus tekee tuhlarin

Nuukuus on kautta aikain ja maailman ollut käytännön sanelemaa järkevyyttä. Milloin itsestäänselvyys sai väistyä tuhlailevan elämäntyylin tieltä? Sillä hetkellä, kun kuluttamisesta tuli helppoa.

Monet vanhemman polven ihmiset vaalivat säästeliästä elämäntapaa hartaudella, ja on helppoa ymmärtää miksi. Jos joutuisit kantamaan kaiken käyttämäsi veden hartiavoimin reippaan kävelymatkan päästä lähteeltä, ei sinun tekisi mieli tuhlata roiskutteluun. Jos taas kaikki hankinnat edellyttäisivät kymmenien kilometrien taivalta ilman moottorivoimaa, miettisit tarkkaan, mitä ilmankin pärjäät. Vettä, materiaaleja tai energiaa ei yksinkertaisesti ole kannattanut tuhlata, sillä niiden hupenemisen lisäksi resurssien kerääminen on vaatinut huomattavia ponnisteluja.

Sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan. Meistä se on tehnyt tuhlareita. On vaikea suitsia omaa veden tai energian kulutustaan, kun kaikki mitä kuluttaminen vaatii, on hana vääntö tai katkaisijan napsautus. Kaupoissa käydään huvittelemassa, ja ostoksia saa suoraan kotiovelle vastineeksi näppäimistön naputtelusta. Kulutuksesta on riisuttu pois kaikki sen vaatima välitön vaivannäkö, ja jäljelle on jäänyt helppous ja hauskuus.

Kulutuksen suitsiminen nykypäivänä voi siis vaatia yhtä suurta kurinalaisuutta kuin linjojensa säilyttäminen herkkuja pursuavassa maailmassa. Itsekurin avuksi voi kuitenkin kehittää niksejä, jotka helpottavat kulutuskiusauksen vastustamista. Kulutusta voi hankaloittaa palauttamalla alkajaisiksi mieleen seuraavat seikat:

  1. Oikeasti kuluttaminen vaatii vaivannäköä. Ei ole kyse siitä, etteikö kuluttaminen nykyään vaatisi ponnisteluja: joku jossain päin maailmaa vain näkee vaivan puolestamme. Riippuu kulutustavoistani, kuinka paljon ja miten kuormitan ihmisiä lähellä ja kaukana. Mikä onkaan ponnistelun arvoista?
  2. Kulutus kuluttaa. Kliseekin sanoo, että elämme rajallisessa maailmassa. Vaikka energia ja materia kiertävät, ihmisen luomat kierrot eivät ole täydellisiä. Kulutus aiheuttaa nimensä mukaisesti monien resurssien väliaikaista, paikallista tai peruuttamatonta hupenemista. Kun kulutan, todella kulutan maailmaa. Mikä olisikaan sopiva synonyymi kuluttamiselle? Näivettäminen?
  3. Omani on kuin onkin pois muilta. Kulutuksen vaatimat resurssit ovat väistämättä poissa muusta käytöstä. Olisiko ostamani ruusun kasteluvesi ollut parempi käyttää maniokin kasteluun? Kuinka suuren palasen metsää vaadin kaadettavaksi paperinkulutuksellani? Luopumalla jostain ylimääräisestä jätän luonnon ja muiden ihmisten käyttöön enemmän.
  4. Kulutus jättää jälkiä – paljon ja monenlaisia. Resurssien hupenemisen ohella kulutuksen edellyttämä tuotanto aiheuttaa lukuisia sivuvaikutuksia ympäristömyrkyistä elinympäristöjen pirstoutumiseen. Yksityiskohtaista tietoa vaikutuksista on runsaasti saatavilla kirjallisuudesta ja Internetistä. Niihin perehtyminen hillitsee tehokkaasti kulutushaluja. Seuraavan kerran ostaessasi tai kuluttaessasi jotakin koeta kuvitella tuotannon mahdollisia sivuvaikutuksia. Miltä ne näyttäisivät ja tuntuisivat lähiympäristössäsi?

Jo tämän tapaisten ajatusten voimalla voi omaa kulutustaan hillitä, mutta mikään ei estä kehittelemästä myös konkreettisia esteitä kuluttamiselle. Ehkäpä henkilökohtainen hinnannosto toimisi: laittaisinko jokaisesta suklaapatukasta vastaavan määrän rahaa hyvään tarkoitukseen?

Tagit: , ,

1 kommentti

  1. Meinasin juuri ehdottaa, että jos antaa alkukuusta hyvään tarkoitukseen rahoistaan niin paljon, kuin suinkin katsoo pystyvänsä, niin ainakin loppukuusta käytäntö vaatii katsomaan, mihin loput rahansa laittaa.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi