Kuvituskuva

Tieni kasvissyöjäksi

Muutama vuosi sitten tajusin, että ennemmin tai myöhemmin minun olisi muutettava ruokavaliotani kasvispitoisempaan suuntaan. Olin vasta vähitellen tutustumassa ekoasioihin, mutta näytti selkeältä, että lihansyönti on yksi suurimmista ympäristöä kohtaan tekemistämme rikoksista. Tuntui, että tarmokkaana ihmisenä minun pitäisi pystyä tekemään asialle jotain omalla kohdallani.

Pohdiskelin aihetta paljon vanhassa Greenfashion Freak -blogissani, jonka tarkoituksena oli toimia päiväkirjanani ympäristöasioihin tutustumisessa. Kesällä 2008 kirjoitin kasviksiin tuoreelti ihastuneen ihmisen tarmolla:

”Kokonaan kasvissyöjäksi ryhtyminen on vaikeaa, mutta lihansyönnin vähentäminen on vielä aika vaivaton homma. Itse otin ensimmäisen askeleeni aikanaan vaihtamalla leivänpäälliset kinkusta ja meetvurstista juustoon ja vihanneksiin. Voileivän rakentaminenkin on totuttu rituaali, jota ei ehkä tule paljoa ajatelleeksi. Kun viitsii kokeilla uutta, ei lihaleikkeleitä enää kohta kaipaa ollenkaan.”

Todellisuudessa temppu ei ollutkaan aivan näin yksinkertainen. Lokakuussa 2008 kirjoitin tekstin aiheella ”Lihasta poispäin”:

”Olen taas lipsunut päätöksestäni muuttaa ruokailutottumuksiani vielä enemmän kasvissuuntaan. Kun lihan jättää pois, pitäisi tilalle ottaa muita proteiininlähteitä, kuten soijaa ja papuja, jotka ovat minulle ruuanlaittajana edelleen aivan vieraita aineksia. Ei siis riitä, että laitan tutuista paprikoista ja kesäkurpitsoista helppoja kastikkeita ja keittoja. Pitäisi tarttua kasviskeittokirjaan ja todella opetella jotakin uutta, paneutua asiaan ihan kunnolla. Laiska ruuanlaittaja, kuten minä, ei enää olekaan niin innoissaan.”

Kun tietouteni ruuan ympäristövaikutuksista lisääntyi, huomasin, ettei leivänpäällisten vaihtaminen enää tyydyttänyt omaatuntoani. Joulukuussa 2008 järkytyin, kun luin Luonnonsuojelijasta, että suomalaisten tulisi ympäristösyistä pienentää maidon- ja juustonkulutustaan puoleen. Se kuulosti mahdottomalta.

”Lopetin aikoinaan lihaleikkeleiden kulutuksen juurikin siirtymällä laittamaan voileivän päälle juustoa ja kasviksia. Tuorejuustot ovat suosikkejani, mutta kaikki muukin menee, emmentalista vuohenjuustoon. Feta on minulle suorastaan elinehto.”

Tammikuussa 2009 kasvisruokavalioon siirtymiseni junnasi ikävästi paikoillaan. Syynä oli lähinnä uusien ruokaohjeiden opettelemisen raskaus – on niin helppoa laittaa sitä, mitä on tottunut laittamaan ja ostaa kaupasta niitä aineksia, joista osaa pyöräyttää ruuan ilman suurempia kommervenkkejä.

”Kun nälkää kertyy, se on helpompi tyydyttää minisalameilla (herkkua!) kuin esimerkiksi sillä kukkakaalilla, jota saa vetää napaansa kilokaupalla tulematta kylläiseksi. Eihän sen ole tarkoituskaan riittää kasvisruokailijan ravinnoksi: pitäisi opetella valmistamaan papuja, linssejä ja muuta proteiinipitoista. Pitäisi, pitäisi…”

Päivitykseni toukokuulta 2009 kertoo, että olen kuin olenkin vaihtanut jugurtin syönnin soijajugurttiin. Maitoa ja juustoja käytän edelleen, mutta tuntuu mukavalta tietää, että maitotuotteiden kulutukseni on jo pienentynyt merkittävästi. Soijajugurttiin vaihtaminen oli helppoa, sillä puhjenneen laktoosi-intoleranssini vuoksi jouduin muutenkin luopumaan tutuimmista jugurttimerkeistäni.

Menee pitkään, ennen kuin kirjoitan seuraavan kerran omasta kasvisruokataipaleestani. Huhtikuussa 2010 kirjoitan innoissani, että olen oppinut käyttämään soijasuikaleita ruuanlaitossa. Olin vihdoin uskaltautunut ostamaan Ekolosta kummallisen näköisiä soijaproteiinipalasia ja valmistamaan niistä ruokaa pussin kyljestä käyttöohjetta tavaten. Ja se oli ollut helppoa!

Mitä näiden kahden viimeisen blogipäivityksen välissä oli tapahtunut? Mistä löysin rohkeuden uuteen ruoka-aineeseen tutustumiseen? Olin ehkä sinä aikana totuttautunut kasvisten käyttöön vähitellen, maistellut muiden tekemiä herkullisia kasvisruokia ja ottanut pienenpieniä askelia lihahyllyltä kohti vihannestiskiä. Itsetuntoni ruuanlaittajana oli kasvanut sen verran, että koin kykeneväni kokeilemaan uutta.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen syönyt lihaa enää noin kerran kuukaudessa. Sekin on useimmiten ollut kalaa, jota on tarjottu minulle kyläillessä. Uusien ruokaohjeiden opettelu on tuntunut tuoreen aviomiehen kanssa helpolta ja hauskalta, varsinkin kun ymmärsimme toivoa häälahjaksi kasvisruokakirjoja. Itse asiassa keittokirjojen tarkalla ohjeistuksella tehdyt ruuat ovat paljon herkullisempia kuin ne, joita tuolloin pari vuotta sitten puuhailin tyylillä ”jauhelihat pannuun ja jotain kastiketta päälle”, kun en jaksanut paneutua uusiin resepteihin.

Olenko nyt kasvissyöjä? Voisin sanoa niin. En kuitenkaan usko, että vielä pitkään aikaan pystyn määrittelemään itseni siihen kastiin kuuluvaksi. Tuntuu, että tuntemani kasvissyöjät (saati sitten vegaanit) ovat niin paljon viisaampia ja tiedostavampia kuin minä. Ja ehdottomampia – en minä vaadi kyläreissulla kasvisruokaa enkä edes välttämättä muista mainita uudesta ruokavaliostani, niin vaivihkaa se on tullut osaksi arkeani.

Jotain hyvää on ollut siinä, että tieni kasvissyöjäksi on ollut näin pitkä. En ole nimittäin kokenut ollenkaan, että olisin joutunut luopumaan jostakin. Päinvastoin, olen vähitellen löytänyt uusia kiinnostavia ruokia ja ruuanlaittotapoja, jotka ovat syrjäyttäneet vanhat. Olen siis pikemminkin saanut paljon uutta!

Tagit: ,

6 kommenttia

  1. Kuulostaa loistavalta! Onnittelut ”projektissa” onnistumisesta. Muistan kyllä nuo papu- ym. pähkäilysi. Tuntuu, että ruoka-asioissa on jatkuvasti jotain uutta opittavaa, joten ei kannata vertailla niihin, jotka tuntuvat tietävän asioista enemmän. Itse ainakin otan kaiken oppimisen kannalta! :)

  2. Tosi mielenkiintoinen kirjoitus.

    Ainoastaan papujen ”vaikeus” kuulosta minulle vieraalta, enkä haluaisi, että kukaan lykkää niiden käyttöönottamista mielikuvien takia. Valikoimaa on nykyään niin paljon, ettei papujen käytössä ole minusta mitään sen kummempaa. Esim. pahvitölkissä olevat säilötyt pavut ovat käyttövalmiita, suoraan pannuun vain, ihan samalla tavalla kuin vaikka lihasuikaleet. (Eikä tarvitse edes huolehtia, ovatko ne varmasti ehtineet kypsyä, kuten lihan kanssa täytyy.)

    Kuivatuotteet vaativat hiukan enemmän, mutta esim. linssikeitto syntyy periaatteessa ihan samalla lailla kuin perinteinen hernekeitto, vain huomattavasti nopeammin ja kätevämmin.

    Pavut ja linssit ovat lisäksi hyviä :)

  3. Kiitos kommenteista! Annika, sinun kannustuksesi blogikommenteissa antoi aikanaan todella lisäpuhtia näissä asioissa :)

    Inka, näin olen minäkin myöhemmin todennut: ei tölkkipapujen valmistus vaadikaan mitään erikoisia taitoja, toisin kuin olin luullut :) Kyse on ehkä ollut enemmänkin rohkeudenpuutteesta, kun ei oikein tiennyt, miten papuja käyttäisi.

    Seuraava askel olisi kokeilla, miten kuivatuotteet ja liotus sujuvat – houkuttelee kyllä kovasti testata, mutta sama ”saamattomuus” vaivaa tässäkin asiassa, kun uuden kokeilu aina vaatii tiettyä puhtia – vaikka tietäisikin jo etukäteen, miten avartavaa on valloittaa uusia alueita!

  4. Mukava kuulla noin pitemmältä aikaväliltä elämääsi kohti kasvissyöjäksi, olet onnistunut vastoinkäymisistä huolimatta jatkamaan hyvin :)

  5. Itsekin olen miettinyt jo pitkään lihansyönnin lopettamista, mutta en vain ole saanut sitä aikaan…vähentänyt olen kylläkin…esim en syö leivän päällä enää kinkkua yms leikkeleitä. Olen miettinyt että voisin lopettaa ainakin teollisten lihajalosteiden käytön kokonaan, mutta esim. tuoreen lihan syönnin voisin pitää jotenkin yllä.

  6. Itse en ole kasvissyöjä, mutta kannatan silti sitä. Ehkä vielä joskus alan kasvissyöjäksi !

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi