Kuvituskuva

Terveisiä kouluvierailulta!

Aloitin urani ympäristöjärjestön kouluvierailijana lokakuussa 2007. Koulu oli jossakin Vantaalla ja vettä satoi kaatamalla. Jännitin hirveästi, miten 8-luokkalaiset suhtautuisivat Luonto-Liiton aloittelevaan metsälähettilääseen. Valmistelin oppituntia tuntikausia ja harjoittelin puheosuuksia peilin edessä. En onneksi varsinaisesti epäonnistunut vierailullani, mutta en myöskään saanut lietsottua oppilaisiin mitään ennennäkemätöntä metsänsuojeluvimmaa.

Keväällä 2012 käynnistyi yläkouluille ja toisen asteen oppilaitoksille suunnattu Ekologinen velka -kouluvierailukiertue, johon lähdin mukaan. Olen viisi vuotta kokeneempi, mutta jännitän jokaista kouluvierailua edelleen hullun lailla. Onneksi vierailun alkaessa jännitys väistyy, ja haluan vain vakuuttaa nuoret siitä, mistä olen puhumassa. Välillä onnistun tehtävässäni, välillä taas takapenkin tytöt ja pojat puhuvat keskenään jostain ihan muusta kuin mistä oli tarkoitus.

Kaikesta huolimatta tunnen kouluvierailuilla tekeväni tärkeää työtä. On tärkeää, että ympäristöasioita tuodaan tavallisen tallaajan tietoon, ja se on myös ympäristöjärjestöjen tärkeimpiä tehtäviä. Lisäksi olen itse oppinut tunteja valmistellessani koko ajan lisää ja päätynyt pohtimaan ihmisen ja yhteiskunnan roolia ympäristökysymyksissä.

Yritin vierailuillani välittää nuorille ajatusta, että yksittäinen ihminen ei ole pahantahtoinen – en usko, että kukaan haluaa ilmastonmuutosta, monimuotoisuuden häviämistä tai kehitysmaiden köyhyyttä. Ongelma on rakenteissa, jotka perustuvat kestämättömään kulutusjuhlaan ja luonnonvarojen käytön epätasa-arvoiseen jakautumiseen.

Vaikuttamiskeinona kouluvierailut ja ympäristökasvatus ovat hidas kanava, eivätkä ne siis ratkaise tämän päivän globaaleja ongelmia. Jotta isoja asioita saataisiin oikeasti muutettua tarpeeksi nopeasti ja tehokkaasti, tarvitaan yhteiskunnallista päätöksentekoa ja aktiivisia kansalaisia tässä ja nyt. Ympäristökasvatuksen tehtävä on varmistaa, että myös tulevat päättäjät ymmärtävät ympäristökysymysten merkityksen.

Toisinaan tuntuu, että globaalista epätasa-arvosta ja musertavan suurista ympäristöongelmista on vaikea puhua syyllistämättä, sillä oma elämäntapamme on niin tiukasti sidoksissa ongelmien syntyyn. Mielestäni tulevaisuuden aikuisilla on kuitenkin oikeus tietää asioista, jotka tulevat vaikuttamaan merkittävästi heidän elämäänsä.

Koen, että lasten ja nuorten herkistyminen ympäristölle ja ympäristöongelmille on osa ihmisenä kasvamista. Toivon, että vierailujeni seurauksena nuorten päässä tapahtui tänä keväänä pieniä oivalluksia oikeaan suuntaan. Sellaiseen suuntaan, jossa esimerkiksi toiset ihmiset ja elämän monimuotoisuus ovat itseisarvoja, joiden huomioimista ei tarvitse perustella taloudellisin tai muin välineellisin syin.

Anni Kiviranta

Tagit: , , , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi