Kuvituskuva

Terveisiä kaatopaikalta!

Vierailin muutama viikko sitten pohjoismaiden suurimmalla kaatopaikalla Ämmässuolla ja yllätyin – positiivisesti. Hyvinvointivaltion kaatopaikka näytti siltä miltä hyvinvointivaltiossa kuuluukin, hyvin hoidetulta ja siistiltä. Haisevien jäteröykkiöiden sijaan alue koostui maisemoidusta maakummusta ja rakennustyömaalta näyttävästä täyttämättömästä alueesta. Näin talviaikaan haju oli pistävä ainoastaan biojätteenkäsittelylaitoksella ja systeemi, joka keräsi jätteistä vapautuvia kaasuja, oli vakuuttava. Skandaalien sijaan kaatopaikalta irtosi tietoa suomalaisesta jätteenkäsittelystä, tässä maistiaisia:

Lajiteltavista jätteistä sekajätteen mukana kaatopaikalle päätyy tällä hetkellä eniten biojätettä ja keräyspaperia, molempia 30 painoprosenttia sekajätteestä. Niiden lajittelussa pääkaupunkilaisilla olisi siis erityisen paljon parannettavaa. Luvut merkitsevät sitä, että reilusti yli 60% kaatopaikalle päätyvästä jätteestä olisi lajiteltavissa muualle. Hyvin suuri prosentti siis.

Eräs kiinnostava tieto koski ihmisten mielikuvia jätteidekäsittelystä. Oppaamme valitteli, että uutiset toimimattomasta jätteidenkäsittelystä jäävät helposti elämään ihmisten mieliin, vaikka asiat olisi saatu jo korjattua. Esimerkiksi biojätelaitoksen alkutaipaleella vuonna 2007 kaikkea kerättyä biojätettä ei pystytty hyödyntämään, mikä värittää edelleen monien mielikuvaa biojätelaitoksesta. Totuus on, että biojätelaitos on jo kauan pystynyt hyödyntämään kaiken kerätyn jätteen, eikä siis kotitalouksien panostus biojätteen lajitteluun mene missään nimessä hukkaan.

Saimme tietoa myös muiden keräysjakeiden hyödyntämisestä. Suurin yllätys oli, että kotitalousmetalli joudutaan viemään ulkomaille käsiteltäväksi, koska Suomessa ei ole tahoa, joka työstäisi sitä eteenpäin. Kierrättämisen ainoa haaste ei siis olekaan ihmisten lajittelulaiskuus, vaan myös lajitellun jätteen hyödyntämisessä voi olla haasteetta. Jokaista keräysjaetta kohden täytyy löytyä taho, jolla on idea ja mahdollisuus työstää kerätty materiaali hyötykäyttöön. Onneksi muiden keräysjakeiden materiaalit tuntuivat kiertävän oikein hyvin. Yritykset, jotka työstävät kierrätysmateriaaleja saivat heti silmissäni uudenlaista arvostusta. Ihanaa, että on olemassa yrityksiä, joiden kutsumuksena on hyödyntää esimerkiksi käytettyjä paristoja!

Suurin ongelma, johon kaatopaikalla törmäsi oli luonnollisesti sinne saapuvan jätteen määrä. Iso määrä roskaa kaatopaikalla kertoo kestämättömästä elämäntavasta kaatopaikan ulkopuolella. Vaikka jätekumpua ei maisemoinnin jälkeen meinaa erottaa kaatopaikaksi, ylikulutuksen ja kierrättämättömyyden muita haitallisia vaikutuksia ei pystytä yhtä helposti neutraloimaan. Ennen vierailua mietin, kuinka terveellistä jokaisen ihmisen olisi vierailla kaatopaikalla katsomassa meidän yhdessä tuottamamme jätteen määrää. Terveellistä se olisi varmasti – mutta opin myös, ettei Suomesta taida enää löytyä jäteherätystä aiheuttavia shokkikaatopaikkoja.

Vierailu kaatopaikalle oli Luonto-liiton kulutuskriittisen toimintaryhmän järjestämä retki. Toukokuussa ryhmä järjestää vaatteidenvaihtoillan ja dyykkausaiheisen dokumentti- ja keskusteluillan. Lisätietoja löytyy sivun oikeassa ylälaidassa olevasta linkistä ”toimintaa”. Tervetuloa!

Tagit: , , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi