Kulutus.fi
Kuvituskuva

Tehokkaan vaikuttamisen jäljillä

Istuin hiljattain kuluttajapolitiikkaa käsittelevällä luennolla. Esiin tuli jokaiselle ekologista elämäntapaa tavoittelevalle kuluttajalle tuttu ongelma: informaatiotulva. Kotona asia tuli havainnolliseksi kun tutkin kylpyhuoneestani löytyvää kosmetiikkaa.

Purnukoiden kyljestä löytyi kattava kokoelma erilaisia logoja. Made in Europe, ICEA Certified Eco Bio Cosmetics, Wild harvested, Cruelty free and vegan, Bio, Peta, Natrue.org, Eco Cert, Tehty Suomessa, 90 % natural ingredients, Vegan, Organic, Best Green Cosmetics Award Cosmoprof 2012, Eco-Conscious Product. Totta puhuakseni en aina tiedä millaisia kriteerejä erilaisten logojen ja sertifikaattien taakse kätkeytyy. Pahimmassa tapauksessa maksan ylimääräistä pelkästä mielikuvamarkkinoinnista. Pienen selvitystyön avulla löydän ehkä parhaimman tuotteen, ja seuraavalla kerralla osaan tehdä harkitun ostopäätöksen.

Ideana ympäristöystävällisten tuotteiden ostamisessa on se, että lompakolla äänestämällä kuluttaja pystyy tuottamaan signaalin markkinoille. Ostoskoriin valittu ekoshampoo on pienen pieni mielenilmaus. Tällaisten viestien lähettämiseen liittyy kuitenkin paradoksi: mitä enemmän kulutan, sitä isomman signaalin lähetän markkinoille. Kulutuksen lisääminen ei silti tunnu oikealta vaihtoehdolta.

Kylpyhuoneen logolajitelma todistaa myös sen, että informaatiotulvan takia ihmisillä on taipumus keskittyä ekologisen elämäntavan symboleihin kuten ekomerkkeihin, kestovaippoihin ja kangaskasseihin. Jos ympäristöystävällinen kuluttaminen typistyy vain symboleihin, laajemmat ongelmat jäävät helposti taka-alalle.

Yksittäisten kuluttajien vaikuttaminen on usein myös hyvin hajanaista. Minä ostan vegaanista jogurttia, toinen valitsee biohajoavaa shampoota ja kolmas hankkii vähäpäästöisen auton. Tehokkaimmillaan kuluttajapolitiikka on kuitenkin silloin, kun sillä on selkeä kohde. Muutos syntyy todennäköisimmin silloin, kun esimerkiksi boikotin kohteena on tietty tuote, yritys, tai toimintatapa. Erilaisia kampanjoita pitäisi olla tarpeeksi harvoin ja mahdollisimman vähän samanaikaisesti, jotta kuluttaja jaksaa osallistua niihin. Ihmisten mobilisointiin tarvitaan järjestöjen asiantuntemusta. Onnistuneiden kampanjoiden avulla pystymme muuttamaan yhden epäkohdan kerrallaan. Nyt lokakuussa voimme iloita siitä, että Shell päätti luopua öljynporauksesta arktisella alueella.

Mitäs seuraavaksi muutetaan?

 

 

 

 

 

Tagit: , ,

2 kommenttia

  1. Mitäs seuraavaksi muutetaan? Hyvä kysymys, vaikeampaa on vastata siihen.
    Minusta voisi joku hyökätä tupakanviljelyä tai jotakuta tupakkayhtiötä vastaan. Vähintään yhtä vaikeaa kuin tuo Shellin pohjoisen öljynporauksen esto.
    Tupakka vie peltoalaa ruoka- ja rehukasveilta, sen viljely tapahtuu kolmannessa maailmassa ja rahallinen tuotto ei koskaan pääse sinne asti, tupakoinnin vaarat on nykyajan ihmisillä tiedossa ja henkilökohtaisena syynä ajattelen, että tupakka sekä haisee että maistuu aivan kamalalta – hirteisesti se kuitenkin lasketaan nautintoaineeksi. Kun ajatellaan kaikkia maailmassa tälläkin hetkellä käryäviä sikaareja, savukkeita ja piipunnysiä, niin eiköhän tupakka ole melkoinen kasvihuonekaasujen yms. saasteen lähde.
    Minusta ei ole tuohon tupakanviljelyn lopetusprojetkiin, mutta idean saa vapaasti ottaa ja kehitellä. Nuoremmilla on varmaan enemmän energiaa ja keinoja tuohon.

  2. Tuo, että erilaisia kampanjoita pitäisi olla mahdollisimman vähän ja harvoin, jotta niihin jaksaa osallistua on paradoksaalista aikana, jolloin on aivan valtavasti kaikkea mitä kuluttaa tai vastustaa. Toisaalta kampanjoinnilla on hyvä olla selkeä kohde, esim tietty haitallinen tuote tai yritys. Silloin vasta-argumentit ovat selkeämpiä ja konkreettisempia. Toisaalta se voi tuntua ja olla lillukanvarsien kanssa sähläämistä, jos ongelma koskee oikeasti tyyliin koko toimialaa tai suurta osaa markkinoilla olevista tuotteista. Tuntuu myös epäreilulta hyökätä yhtä toimijaa vastaan jos kaikki toimivat väärin yhdellä tai toisella tavalla.

    Lopputuloksena voisi sanoa, että pääasia, että tieto kulkee ja kuluttajat voivat tehdä valintoja. Että asioita muutetaan eikä vaan voivotella kuinka asiat ovat huonosti.

    Sertifikaateissa on niiden valtavan määrän lisäksi ongelmana se, että suurin osa ja etenkin tunnetuimmat, maksavat. Esim. pohjoismainen ympäristömerkki maksaa tuhansia euroja vuodessa esim. alle 50 000 euron liikevaihtoa tekevälle yksinyrittäjälle, siitä huolimatta, että siinä on jonkinlainen porrastus yrityksen koon mukaan. On selvää, että jos liikevaihtoa on vaikka puoli miljoonaa, pari tuhatta on huomattavasti siedettävämpi vuosittainen kulu, kuin jos liikevaihto on alle 50000e. On harmillista tajuta, että merkki johon on luottanut eniten, on niin kallis, että pienyrittäjän ei sitä kannata hankkia. Se on harmi, sillä ainakin omalla alalla kriteereiden täyttäminen olisi ollut ihan haasteellista.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi