Kuvituskuva

Taiteilijatreffit ja muita aineettomia onnenhippusia

Pari työkaveriani ovat kokeilleet viime aikoina amerikkalaisen luovuudesta paljon kirjoittaneen Julia Cameronin niksejä luovuuden löytämiseen itsestään. Yksi Cameronin  ohjeista on käydä kerran viikossa niinsanotuilla taiteilijatreffeillä. Treffeille ei kuitenkaan viedä ketään toista, vaan ideana on viedä itsensä johonkin, ikäänkuin tutustumaan itseensä. Kohteena voi olla vaikka taidenäyttely, leffa, kävely tai oikeastaan mitä tahansa miellyttävää.

Itse olen viime aikoina pyrkinyt opettelemaan uusia työtapoja helpottaakseni loputonta kiireen tuntua. Päätinkin viedä itseni taiteilijatreffeille ensimmäistä kertaa.  Vein itseni kävelylle paikkaan, josta kuljen ohi lähes joka päivä, mutten koskaan pysähdy katsomaan mitään. Kokemus saattaa kuulostaa tylsältä, mutta siitä lähti kumpuamaan nopeasti lukuisia muita ideoita.

Kävelylläni huomasin, että lähelläni on lukemattomia mielenkiintoisia paikkoja ja asioita, joissa saan aivan uuden näkökulman työhöni, tutkimukseen. Lisäksi tajusin, että nämä asiat saavat iloiselle tuulelle ja ovat pääasiassa ei-materiaalisia. Tänä syksynä olen monessa paikassa muutenkin törmännyt keskusteluun onnellisuudesta. Luulisin itse todistaneeni vähintään itselleni, että onnellisuus ei vaadi kummoisiakaan juttuja ja asiasta on myös paljon tutkittua tietoa.

Jossakin seminaarissa keskusteltiin tutkimuksesta, joka oli osoittanut, että keskimääräisen suomalaisen onnellisuus ei lisäänny 17 000 euron vuositulojen jälkeen. Samoin esimerkiksi kokonaistalouden kasvulla ei näytä olleen ihmisiä onnellistavaa vaikutusta muutamaan vuosikymmeneen. Tekstin lopussa on pari linkkiä, joista aiheeseen voi tutustua lisää. Eli onnellisuuden kannalta on tärkeää taloudellisessa mielessä vain se, että tulot ovat riittävät ja niihin voi luottaa. Kaikilla ei valitettavasti ole edes ylellisyyttä luottaa edes pieniin tuloihin.

Uskon, että onnellisuus koostuu perustustenomaisten asioiden kuten luottamuksen lisäksi pienistä asioista, jotka parhaillaan ovat yllättäviä, mutta joita voi tehdä tarkoituksellakin, kuten lähteä taiteilijatreffeilleen. Nämä nimenomaiset asiat ovat useimmiten luonteeltaan nimenomaan aineettomia. Kyse on ehkä jollakin tapaa siitä, että pyrkii tietoisesti arvostamaan sitä, mitä itsellä jo on.

Itse olen viime aikoina enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti kokeillut muun muassa seuraavia onnellistavia asioita ja taiteilijatreffeilläni keksin niitä jatkuvasti lisää. Olen siis päättänyt tehdä arkisesta Helsingistäni jännittävän, inspiroivan paikan. Eli mitä en ole aiemmin tai ainakaan pitkään aikaan muistanut tehdä kiireeni keskellä: Istua puistonpenkillä auringossa katselemassa puista putoavia lehtiä. Kerätä ruskan punertamia vaahteranlehtiä ja kuivata niitä. Lehtikasoissa pomppiminen ei myöskään ole aikuisiltakaan kiellettyä. Siirtää työpiste kirjastoon tai kahvilaan. (Kallion kaunis kirjasto on oma suosikkini.)

Kierrellä vanhoilla puutaloalueilla ja siirtolapuutarhoilla. Nauraa kaverin kanssa kirpputorilla tavaroille, jotka syystä tai toisesta ovat hullunkurisia ja keksiä niille mitä erilaisimpia käyttötarkoituksia. Hymyillä julkisissa paikoissa vieraille ihmisille ja katsoa mitä tapahtuu. Kehitellä lounastauolla työkavereiden kanssa täysin toteuttamiskelvottomia ideoita. Kuunnella levyhyllystä kaikkia niitä levyjä, joita ei vuosiin ole kuunnellut. Kuunnella laineen liplatusta ja veneiden ääniä satamassa illalla hiljaisuudessa. Olla katsomatta kelloa ystäviä tavatessa. Pysähtyä ja katsella kotikaupunkiaan, kuin olisi siellä lomalla ja ehkä jopa valokuvata jokapäiväisiä paikkoja. Kertoa tärkeille ihmisille kuinka tärkeitä he ovat. Nauraa ääneen. Halata. Suudella. Listata ratikassa muistikirjaan asioita, jotka tekevät onnelliseksi.

Tervemenoa siis taiteilijatreffeille, sieltä voi löytyä yllättäviä iloisia asioita niin työhön kuin elämään yleensäkin. Ainakin minun suhteeni työhöni muuttui, mutta samalla taisin tulla vahingossa vähän onnellisemmaksikin.

Lähteitä ja lukemista

Julia Cameron (2012): Tie luovuuteen. Like.

Degrowth.fi: Keskustelua hyvinvoinnin mittareista

Gerald Guild: Happiness as Measured by GDP: Really?

Tagit: , , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi