Kuvituskuva

Nautintoaineiden synnit ja ilot

Erilaisia nautintoaineita on syytelty haitallisista terveysvaikutuksista, mutta niiden ympäristövaikutuksista puhutaan harvemmin. Kun esimerkiksi virvoitusjuomia myydään Suomessa lähes 280 miljoonaa litraa ja jäätelöäkin 70 miljoonaa litraa vuodessa, ei pienissä paheissa ole enää kyse ihan pienestä luonnonvarojen kulutuksesta.

”Olen alkanut ajatella, että tupakka- ja alkoholituotteiden sekä makeisten ympäristövaikutusten kannalta pahin ominaisuus on useimmiten niiden laimeus. Tällöin tuotetta pitää ostaa hyvin monta yksikköä, jotta tarve tulee tyydytettyä. Tämä lisää tuotteen valmistamiseen tarvittavien moninaisten raaka-aineiden määrää ja myös kuljetuksista tulee suurempi ympäristöjälki”, kirjoittaa vantaalainen Oili.

Esimerkiksi tavallista suklaata voi syödä hyvinkin levyn kerralla, mutta jo muutama gramma 80-99 prosenttia kaakaota sisältävää suklaata riittää sammuttamaan saman himon. ”Toisaalta kovaprosenttisten viinojen nauttiminen on taitolaji, jossa tulee helposti vaarallisen tymäkkään humalaan. Tässä tapauksessa laimeus on siis enemmän sallittua kuin muiden nautintoaineiden kohdalla”, Oili täydentää.

”Karkki on nam, ja onneksi niitä saa jo luomuna”, iloitsee kokkolalainen Johanna. ”Limsaakin löytyy luomuna – viineistä puhumattakaan.” Helsinkiläinen Sami toivoisi, että nautintoaineita ei mollattaisi ainakaan ilman perusteita: ”Aamua ei ole ilman kahvia, pienten ihmisten maailmanparannusta ei ole ilman teetä, taidetta ei ole ilman viinaa eikä rauhanaatetta ilman yrttejä.”

Nuo nautiskelevat suomalaiset

Elintarviketeollisuusliiton (ETL) tilastojen perusteella näyttää siltä, että suomalaisten nautinnonhalu on nousussa. Esimerkiksi makeisten myynti on kasvanut 29 miljoonasta kilosta 41 miljoonaan kiloon vuosien 1995 ja 2007 välillä. Samaan aikaan kahvin myynti on hypännyt noin neljänneksellä 41 miljoonasta kilosta 50 miljoonaan kiloon vuodessa. Runsaan vuosikymmenen kuluessa tapahtunut muutos on ollut selvä.

Mitä nautiskelusta pitäisi ajatella ympäristön kannalta? Nautintoaineiden tuottamiseen tarvitaan hedelmällistä maa-alaa ja makeaa vettä, joita on maailmassa rajallisesti. Voidaankin pohtia, lisääntyisikö globaali hyvinvointi tehokkaammin, jos samat resurssit käytettäisiin esimerkiksi ruuan tuotantoon. Tunnettua on myös, miten vaikkapa etelän pienviljelijöiden siirtyminen kahvin tuottajiksi on ajanut heidät tuloloukkuun ja maailman kahvipörssin armoille.

Ympäristötietoinen nautiskelija voi kuitenkin lohduttautua sillä, että nautintoaineiden välillä on eroja. Esimerkiksi yhden kahvikupillisen valmistamiseen on tarvittu 140 litraa vettä, kun kuppi teetä on nielaissut vain 30 litraa. Jos valinta taas pitää tehdä suklaan ja lakritsin välillä, lakritsi näyttäisi pärjäävän ympäristötestissä paremmin.

Tupakan kohdalla paitsi terveys- myös ympäristösyntien taakka on raskas, sillä sen on arvioitu aiheuttavan kehitysmaiden metsätuhoista jopa 5–25 prosenttia. Suuri ympäristökuorma aiheutuu tupakan kuivattamiseen ja aromatisointiin tarvittavista polttopuista. Maailman terveysjärjestö WHO:n laskelmien mukaan tupakkateollisuus kaataa yhden puun aina 300 savuketta kohden.

Tupakointi on Suomessa vähenemään päin, mutta keskioluen myynti kasvaa. Keppanaa myydään maassamme yli 400 miljoonaa litraa vuodessa. Ympäristön kannalta oluen myynnin lisääntyminen ei näyttäisi silti antavan aihetta paniikkiin, sillä olut kuuluu muun muassa marjojen, ruokaperunan ja soijan kanssa vähiten luonnonvaroja kuluttavien elintarvikkeiden luokkaan. Keskioluen kohdalla kannattaa kuitenkin välttää alumiinitölkkejä, sillä pakkaus voi aiheuttaa jopa viidenneksen oluen tuotantoketjun kokonaisvaikutuksista.

Annukka Berg

Artikkeli on julkaistu aiemmin Luonnonsuojelijassa (1/2009)

Tagit: , , , , , , , , , , , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi