Kuvituskuva

Suomi liikkuu!

Liikenne aiheuttaa noin neljänneksen kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöistä. Asuinpaikka, liikennesuunnittelu ja yhteiskunnan tuki erilaisille vaihtoehdoille vaikuttavat siihen, miten helppoa oman liikennejäljen pienentäminen on.

Piimämopo kiitää kaupungissa

Helsinkiläinen tietotekniikka-asiantuntija Jukka kulkee arkisin lähes kaikki matkat pyörällä, kesällä ja talvella. ”Jos pyöräily ei onnistu esimerkiksi pitkän matkan tai kuljetettavien tavaroiden vuoksi, joukkoliikenne on hyvä kakkosvaihtoehto”, hän kertoo. Pyöräily on ympäristöystävällistä, nopeaa ja terveellistä. ”Haasteena on kuitenkin, ettei pyöräilijöitä huomioida tarpeeksi liikennesuunnittelussa. Myös liikennekulttuuri on paikoin pyöräilijävihamielistä.”

Maaseudun hienostunutta logistiikkaa

Ympäristöpolitiikan tutkija Terhi asuu Askaisissa miehensä ja alle kouluikäisen poikansa kanssa. ”Teen pääosin etätöitä kotona, ja kun lähdemme liikkeelle, niin pyrimme käyttämään julkisia. Maaseudulla yhteydet eivät kuitenkaa ole parhaat mahdolliset, joten joudumme melko usein turvautumaan omaan autoon”, Terhi kirjoittaa. Esimerkiksi pojan päivähoitopaikalle pitää usein arkisin ajaa 14 kilometriä edestakaisin – kahdesti päivässä. Toisaalta Terhin perhe yhdistelee menojaan lähinaapureiden kanssa. ”Kun joku käy kaupungissa tai kaupassa, niin se tuo sitten muillekin, ja paljon kerralla.”

Lehmänpieruja tankkiin

Keuruulainen Hannes työskentelee pellettilämmitysmyyjänä. Perheessä on kolme pientä lasta. ”Pyöräilemme mahdollisimman usein kauppaan tai harrastuksiin. Lasten ja myyntityön takia päätimme kuitenkin hankkia biokaasuauton”, Hannes sanoo. Biokaasuauto on ympäristölle mahdollisimman haitaton, sillä se käy esimerkiksi karjatalouden sivutuotteena syntyvällä metaanilla. Vaikka käytetyn biokaasuauton tuominen Saksasta ei ollut aivan yksinkertaista, auton käyttö on joustavaa. ”Tällä hetkellä biokaasua voi tankata Suomessa vain yhdestä paikasta, 60 km päästä kodistamme. Kaasun tarjonta on kuitenkin laajenemassa, ja autossa on vielä varalla bensatankkikin.”

Myytti pitkien etäisyyksien Suomesta

Liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet Suomessa yli kymmenyksellä viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, vaikka esimerkiksi henkilöautojen energiatehokkuus on jatkuvasti parantunut. Syynä on yhtäältä liikenteen vuosittainen lisääntyminen parilla prosentilla, toisaalta nimenomaan ympäristön kannalta haitallisimpien liikennemuotojen kuten tie- ja lentoliikenteen kasvu. Lisäksi ihmiset ovat vaihtaneet viime vuosina aiempaa tilavampiin henkilöautoihin.

Kotimaan henkilöliikenteen kilometreistä peräti 80 prosenttia kuljetaan tällä hetkellä henkilöautolla. Auto päihitti joukkoliikenteen käytön jo 60-luvun alussa, jolloin sen osuus kotimaan henkilöliikenteestä oli hieman yli 40 prosenttia. Samalla lähti laskuun myös pyöräilyn osuus kulkumuotona. Liikkumistapojen muutoksen katsotaan aiheuttaneen paitsi ympäristöongelmia myös elintasosairauksia.

Suomi on eurooppalaisittain harvaan asuttu maa, ja myös liikennevirrat täällä ovat suhteellisen ohuita. Kaikilta osin selitys pitkistä etäisyyksistä autoilun syynä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Maassamme jopa puolet alle kolmen kilometrin matkoista kuljetaan henkilöautolla. Kaikkiaan suomalaisten tekemistä automatkoista puolet on alle kuuden kilometrin mittaisia.

Arjen tärkeät palvelutkaan eivät ole Suomessa aina niin kaukana kuin ajatellaan, sillä suomalaiset arvioivat asuvansa keskimäärin 2,3 kilometrin päässä kaupasta. Toisaalta työmatkan keskipituus oli Suomessa 9,5 kilometriä vuonna 2003. Se ei ehkä taitu enää kaikilta pelkällä lihasvoimalla, jos joukkoliikenne on surkastettu olemattomiin.

Annukka Berg

Artikkeli on julkaistu aiemmin Luonnonsuojelijassa (1/2008)

Tagit:

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi