Kuvituskuva

Stressaantunut kala ja kalansyöjä

Määrittelen itseni kasvissyöjäksi, mutta syön kalaa. Kala on terveellistä, hyvää, helppoa… Ravintolasta on helpompaa löytää itselle sopiva annos, jos kala kelpaa, eikä kylään mennessä tarvitse aiheuttaa hirveää showta ruoka-asioiden kanssa, saati sitten viedä epäkohteliaasti omia eväitä mukana. ”En syö lihaa, mutta kala on ok”. Tuttua?

Kalansyönti tuntuu mielestäni kivalta ja helpolta luultavasti lähinnä sen vuoksi, että kala ei ole pörröinen eikä kovin söpö. Olen lapsena ollut isäni mukana virvelöimässä ja puuha on ollut rauhallista ja kivalla tavalla jännittävää. Kalastamiseen ei liity samanlaista veristä dramatiikkaa kuin vaikkapa metsästykseen, eikä kalankasvatuskaan kuulosta ollenkaan niin järkyttävältä puuhalta kuin vaikkapa possujen tehotuotanto.

Possun ja kalan välillä on myös se olennainen ero, että teurastettavan sian huuto elää jopa sananlaskuissamme, kun taas kalat ovat kuivalla maalla hiljaisia. Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY:n lehden parin vuoden takaisessa numerossa kirjoitettiin osuvasti:

”Varmaankin ajattelisimme kaloista toisin, jos troolista kuuluisi jokaisella nostolla hirveä kirkuminen.” (Helena Telkänranta, Eläinten ystävä 3/2009)

Lehden koko kala-aiheinen numero on silmiäavaava. Sen olin tiennyt, että kalat tuntevat kipua, mutta lehden mukaan on tutkittu, että ne myös stressantuvat viljelylaitosten epäluonnollisissa oloissa. Kun kalaa halutaan myydä mahdollisimman tuoreena, sitä ei heti pyynnin jälkeen tainnuteta vaan annetaan sen kokea tuskallisen hidan tukehtumiskuolema veneen pohjalla. Myös ”catch & release” -kalastus on vahingollista, sillä kertaalleen pyydetty ja takaisin veteen päästetty kala on järkytyksestä niin pökerryksissä, että todennäköisesti tulee saman tien petokalan ahmaisemaksi.

Helppoa ja kivaa tämä kalansyönti… Samaisessa tapahtumassa, josta sain tämän mieltäni kuohuttaneen lehden (Helsingin Maailma kylässä -tapahtuma), käteeni tyrkättiin onneksi myös toinen pikkuinen lehdykkä. WWF:n ”Meren herkkuja” -kalaoppaassa on selkeästi listattuna lajeittain, mitä kaloja tulisi välttää ja mitä suosia ympäristöhaittojen minimoinniksi ja jotta kalakannat pysyisivät elinvoimaisina. Opas löytyy myös netistä.

Oppaan mukaan hyvä peukalosääntö on suosia kotimaista kalaa ja pienikokoisia lajeja. Listoja lueskellessa aloin kuitenkin miettiä, mitkähän ovat terveysviranomaisten suositukset näiden kotimaisten kalojen kanssa – aika moni ”suosi”-listan kaloista taitaa Suomessa olla elohopean ja muiden myrkkyjen vuoksi vältettävien listalla. Ei siis edelleenkään kivaa ja helppoa. Eläköön kokonaisvaltainen kasvissyönti!

Tagit: , , , , ,

1 kommentti

  1. Ravintoloista löytää nykyään yhä enemmän varsinkin lakto-ovo-vegetaarista ruokaa, tietty jos on allergioita, voi sopivan löytäminen olla työlästä.

    Helpoiten ympäristömyrkkyjä välttää siten, että syö eri meri- ja järvikaloja vuorotellen, ja mielellään vielä ravintoketjun alemmilla tasoilla olevia lajeja (=ei-petokalat) :)

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi