Kuvituskuva

Sienilampuista ja muista haluista

Kun päätin uusia olohuoneeni valaistuksen, katosin tavaramaailmaan. Halusin uusiotuotetut 60-luvun design-valaisimet.

Keksin halulleni loistavat perustelut. Valaisimet edustavat kestävää suunnittelua. Niiden ostaminen olisi kunnianosoitus ajalle, jolloin suunniteltiin huolella, mutta luovasti ja tehtiin laadukasta tavaraa. Uusiotuotetut valaisimet olisivat kuitenkin vintage-versioita järkevämpi hankinta, sillä ne ovat turvallisempia ja ekotehokkaampia.

Ongelma oli vain hinta: haluamani valaisimet olisivat maksaneet kuukausipalkkani verran. Minulla ei kerta kaikkiaan ollut niihin varaa. Tulin valtavan kiukkuiseksi. Huomasin ajattelevani, että tilanne on epäreilu. Minulla on oikeus sienilamppuihini! Ne tekisivät kodistani eheän kokonaisuuden ja todistaisivat valveutuneesta ”vanhassa vara parempi” -ajattelustani.

Kesti jonkin aikaa ennen kuin mieleeni juolahti, että ajatteluenergiaa kannattaisi ehkä käyttää johonkin tähdellisempään.

Tilitin typeryyttäni ystävälleni ja pohdin, miten moni sisustuslehtien lukija uppoaa samanlaiseen haluamisen suohon. Kiiltävillä sivuilla esitellään koteja, joiden sisustusratkaisut ovat tavis-suomalaisen palkkapussin ulottumattomissa. Ystäväni huomautti, että lehdillä on hyvätkin puolensa. Jos ihmisille kelpaisi vain kallis ja laadukas tavara Ikea-bulkin sijaan, materiaalivirrat pienenisivät huomattavasti.

Hän oli oikeassa, mutta kolikolla on toinenkin puoli. Kestävyydellä, laadulla ja ekologisuudella voi perustella kuluttamista, joka nielee niin paljon rahaa, ettei mikään palkka riitä. Yhden halun toteuttamisen jälkeen iskee seuraava ekohoukutus.

Annan välillä itseni uskoa, että maailma pelastuu kuluttamalla. Valitsen kahvilassa reilun kaupan espresson, maksan Delhin lennosta hiiliverot ja ostan kävelykengät nuorelta suomalaiselta suunnittelijalta.

Mutta eihän se riitä. Naistenlehdissä ihastellaan muovista vuodeksi luopuvan John Websterin uhrauksia Katastrofin aineksia -dokumentissa. Lehdissä ei kuitenkaan koskaan sanota, että meidän kaikkien on tingittävä halujemme toteuttamisesta. Muuten maapallo ei kestä kulutustamme. Myös ekokriteerit täyttävien tavaroiden valmistus tuottaa päästöjä ja kuluttaa energiaa ja muita tuotantopanoksia.

Onko halujen oravanpyörässä sitä paitsi niin mahdottoman mukavaa ravata?

Ehkäpä minun kannattaisi suhtautua haluihin samaan tapaan kuin elämäntaitolehdessä neuvottiin suhtautumaan negatiivisiin tunteisiin. Kun seuraavan kerran hoksaan haluavani uutta tavaraa, otan halun kämmenelleni, katson sitä avoimin silmin, kääntelen ja tutkailen. Jos halun hohde siitä himmenee, viskaan sen matkoihinsa.

Tagit: , , , , , , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi