Kuvituskuva

Sienet kertovat

Nyt on Se aika vuodesta, jolloin ympäristöpoliittiset sihteerit ja muut alan ammattilaiset karkaavat tietokoneidensa äärestä metsään shoppaamaan. Metsästä saa tällä hetkellä erinomaisia puolukoita ja sieniä. Ennen kaikkea runsaasti erilaisia sieniä.

Sienestämisessä yhdistyy löytämisen riemu luovaan ajatteluun. Katse kenttäkerroksessa voi ratkoa niin maailman tilaa kuin ihmissuhdeasioitakin. Sienestäminen voi myös inspiroida uusia ratkaisuja. Haluankin esitellä teille viime viikonlopun aikan kehitetyn, astronomian todella vakavasti otettavan haastajan: mykonomian.

Mykonomian mukaan sienimaailmasta löytää vastineita oman elämänsä ihmisille. Limanuljaskan (Gomphidius glutinosus) useimmat tunnistavat jo arkikielessäkin. Mutta kuinka moni tunnistaakaan itsestään riehakkaiden juhlien jälkeisen viinihaperon (Russula vinosa) tai vanhalle nikotiinille tuoksahtavan känsätuhkelon (Lycoperdon perlatum)?

Sieniä löytyy myös lähipiiristä. Vanhat sukulaiset alkavat muuttua lahokkaiksi (Hypholoma) kun päivittäiset asiat alkavat unohtua ja mieli matkaa entistä herkemmin menneisiin aikoihin. Valittavaa naapuria voi hiljaa kutsua mielesään nuijakuukuseksi (Calvatia excipuliformis), ja sen ärsyttävää lihavaa puolisoa valkohytykäksi (Tremella fusiformis). Niin, tiedättehän miltä näyttää iso napa silloin, kun t-paidan helma ei ihan ylety peittämään kaikkia kriittisiä paikkoja?

Niin, ja se henk. koht. osasto. Puolisoaan voi hellitellä kutsumalla ihanaistaan kultasieneksi (Phaeleptiota aurea) tai vaikka omaksi akan- tai ukonsienekseen (Macrolepiota rhacodes/ Macrolepiota procera), varsinkin jos kyseessä on vakiintuneempi parisuhde. Joskus auvoisaakin yhteiseloa uhkaavat kirotut haarakkaat (Ramaria), nuo huonomaineiset vosut.

Mykonomiaa voi hyödyntää myös työelämässä. Hyvänkin työpäivän pilaavat nääpikät (Galerina) jatkuvalla marinallaan, ja nykyinen verkostoitumista vaativa työelämä suosii selkeästi seitikkejä (Continarius). Työyhteisöjen vanhemmat kääväkkäät (Aphyllophorales) ovat ehkä hiukan kaavoihin kangistuneita, mutta sellaisia indikaattoreita jotka kertovat helposti työelämän muutoksista. Kovin uusissa ja rajusti muuttuneessa ympäristössä kun ei kääväkäs viihdy. Ja kaikkihan tuntevat myrkkymalikan (Clitocybe dealbata), jonka kieli kalkattaa ilkeitä huhuja ja juoruja eteenpäin.

Ja nyt, pahin kaikista. Oletteko koskaan sattuneet aamubussissa istumaan löyhkäsilokan (Telephora palmata) viereen? Yhh.

– – –

Mykonomialla ei ole tieteellistä pohjaa latinankielisiä nimiä lukuunottamatta, eikä liioin erityisen kovaa kannattajajoukkoa. Mutta jo nyt nuori hömppäala on velkaa aiempien asiantuntijoiden työlle. Haluankin kiittää alansa gurua Mauri Korhosta erinomaisista sienikirjoista, joista on ollut suunnatonta iloa niin sienimetsässä kuin ihmistenkin parissa!

Tagit: , ,

1 kommentti

  1. Tää on kyllä ihan paras! Sienet on kyllä mullekin joteskin semmosia heimosukulaisia..Itse koen olevani lähinnä samalla aaltopituudella Myxomycetes eli limasieni(joo, ei ole edes tarkalleen sieniä vaan protisteja, tiedän)populaatioiden kanssa… Tunnen hyvin suurta sympatiaa heidän kyvylleen syödä kaurahiutaleita kuin myös itse tyykkään tehdä..Mikään otus mikä pystyy absoboitumaan seinien(mikäli ovat sopivan lahoja) ja syömään kaurapuuroa, kasvattaen samalla villiväristä liikkuvaa limamassaa, ei voi olla muuta kuin upea! Taidanpa kohta sienestää itseni jääkaapille purkkiherkkusieniä popsimaan.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi