Kuvituskuva

Säännösteltyä altistusta

Pulahdan uimaan keinotekoiseen pienveteen, josta bakteerit on tapettu klooraamalla. Väritön vesi vaikuttaa kliinisen puhtaalta. Uidessa on silti pakko pitää suojalaseja, etteivät silmät ole pian kuin särjellä. Tekolammessa uimista eivät myöskään haittaa sinileväkukinnot, limainen humuksinen vesi eivätkä runsastuneet vesikasvit. Sen sijaan pitää varoa kanssauimareita.

Sata vuotta sitten tilanne Helsingissä oli huonompi. Töölönlahti oli kuin raparperipuuroa ja likainen vesi haittasi uimista myös merestä aidatuissa uimaloissa. Neljäkymmentä vuotta sitten Suomen vesistöt olivat kurjassa kunnossa. Monin paikoin tehtaiden jätevedet tekivät vesistöistä uimakelvottomia ja kalastuksesta mahdotonta. Nyt ollaanko menossa parempaan, vai ollaanko?

Lainsäädännöllä sekä ympäristöjärjestöjen ja kansalaisten painostuksella saatiin 1980-luvulla kaupunkien ja tehtaiden päästöt vesiin melko vähäisiksi. Silti sinileväkukinnat ovat riesana kesäisin ja kaloista löytyy jäämiä palonestoaineista, lääkkeistä ja muista ympäristömyrkyistä. Päästöt ovat siirtyneet tehtaiden putkista meidän koteihimme.

Päästölähteet ovat siirtyneet välillisesti olohuoneisiin, keittiöihin ja kylpyhuoneisiin. Kemikalisoituminen on tavoittanut (engl. REACH ;) meidät. Onneksi sentään uimahalleissa altistus on tarkkaan säänneltyä.

Tagit: ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi