Kuvituskuva

Saako talouskasvua toivoa?

Hallitusohjelman leikkaukset ovat saaneet minut pohtimaan vaikeita kysymyksiä. Hyvinvointimme perustuu tällä hetkellä talouskasvulle ja sitä kautta luonnonvarojen kuluttamiselle. Talouskasvu ei voi kuitenkaan jatkua ikuisesti, maapallon rajat tulevat vastaan. Nyt olemme tilanteessa, jossa talous ei juuri kasva. En osaa silti oikein iloita.

Suomen uuden hallituksen talouslinja on kova. Leikkaukset kohdistuvat haavoittuvaisimpiin ryhmiin, ja epätasa-arvo lisääntyy. Vaikka itse olen sitä mieltä, ettei leikkauksia olisi juuri nyt tarvinnut tehdä ollenkaan, se on isomman kysymyksen edessä sivuseikka. Joka tapauksessa talouden on jossain vaiheessa kasvettava reippaammin, jotta nykyinen rakennelma pysyy kasassa.

Miten kulutuskriittisen ihmisen pitäisi ajatella tässä tilanteessa? Kysyin asiaa viisaammilta.

Ympäristöjärjestöjohtaja Leo Straniuksen mukaan on hyvä, jos taantuman myötä ympäristö saa hetken lisäaikaa hengähtää.

– Ongelmana on kuitenkin se, että sosiaaliset ongelmat lisääntyvät. Pitäisi siis ensisijaisesti varmistaa ihmisten hyvinvointi ekologisissa rajoissa ja antaa sen jälkeen talouden kasvaa tai laskea. Talouskasvukiimasta pitäisi päästä eroon ja luoda parempia mittareita yhteiskunnan kehityksen mittaamiselle kuin bruttokansantuote.

Niukkuuden maailmassa -kirjan kirjoittaneen filosofi Ville Lähteen mukaan nykyisen leikkauspolitiikan ongelmana on yksisilmäinen visio siitä, millaista tulevaisuutta varten yhteiskunnat pitää sopeuttaa ja mistä yhteiskuntien elinvoima syntyy.

– Nyt toivotaan aineellisen talouden kasvua ja uskotaan, että elinvoima löytyy eriarvoisuuden motivoivasta voimasta.

Lähteen mielestä aineellisen elintason laskeminen vauraampien kohdalla on välttämätöntä samoin kuin tuloerojen tasaaminen, jotta yhteiskunta pysyy yhtenäisenä.

Resurssien niukkuuteen ei Lähteen mukaan voida kuitenkaan törmätä valmistautumatta. Muutoksen on tapahduttava hallitusti.

– Olemme perineet infrastruktuurin, josta ei päästä eroon ilman voimallisia ponnistuksia. Nämä ponnistukset väistämättä tarvitsevat myös energiaa ja materiaa, mikä on todella hankala pullonkaula.

Lähteen mukaan siirtymäkausi kohti ekologisempaa järjestelmää vaatii väistämättä työtä ja toimeliaisuutta ja ennen kaikkea yhteiskunnan infrastruktuurin (energia, ruoka, liikenne, asuminen) uudistamista.

– Kuten monet ovat todenneet, uudistaminen on halvinta ja hyödyllisintä tehdä taloudellisessa taantumassa, koska laina on halpaa ja työllistäville toimille on tarvetta.

Mustarinda-seurassa toimiva tutkija Paavo Järvensivu korostaa, että kestävän infrastruktuurin uudistukseen tarvitaan mittavia investointeja.

– Tämän kannalta leikkauspolitiikka, joka ei anna tilaa edes investointien ajatteluun saati toteutukseen, on erittäin ongelmallinen.

Järvensivu myöntää, että minkä tahansa tuotannon ja kulutuksen kasvuun tähtäävä, leikkauksia vastustava politiikka on ympäristön kannalta tuhoisaa.

– Talouskasvusta, sen tarpeesta ja sen vaikutuksista puhuttaessa on kyettävä erottamaan valtioiden operoima rahatalous ja reaalitalous toisistaan. Niin kauan kuin valtion taloudenpitoa ja toteutettua politiikkaa määrittävät ensisijaisesti budjettitasapainoon tai jopa -ylijäämään tähtäävät tavoitteet, reaalisten, fyysisessä maailmassa tapahtuvien toimenpiteiden ja tavoitteiden sijaan, voimakasta siirtymää esimerkiksi uudenlaiseen energiatalouteen on hyvin vaikea käynnistää.

Jos nousukausi taas joskus tulee, ristiriita kestävän tulevaisuuden ja materiaaliseen kulutukseen perustuvan talousjärjestelmän välillä kärjistyy.

– Pidemmällä tähtäimellä hallittu materiaalisen kulutuksen vähentäminen istuu hankalasti vallitsevaan talouspolitiikkaan, toteaa Ville Lähde.

Tagit: , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi