Kuvituskuva

Tavararakkaus ja uskolliset kengät

Käytin eilen tunnin päivästäni kenkieni hoitamiseen. Kaivoin kevätkenkiä esille ja annoin niiden pinnalle suojaavan käsittelyn. Vuosia palvelleet nahkasaappaani palkitsin kunnon rasvauksella, ovathan ne lämmittivät minua uskollisesti jo monta talvea päästämättä tippaakaan vettä sisälle.

Lyhytvartiset talvikenkäni puhdistin hellästi ja ihmettelin jälleen sitä, kuinka ne näyttävät lähes kymmenen vuoden käytön jälkeen edelleen kuin uusilta. Ainoastaan nauhat olen joutunut kerran vaihtamaan, muuten popot ovat pysyneet iskussa, kunnes tänä talvena huomasin, ettei sileäksi kuluneilla pohjilla meinaa pysyä pystyssä liukkaalla kelillä. Ensi syksynä aion viedä kengät suurtarille je kysyä, onko pohjille mahdollista tehdä jotain.

Eettinen kuluttaminen ei mielestäni tarkoita sitä, ettei tavarasta saisi pitää. Itse asiassa rakkaus itselle tärkeiksi muodostuneisiin esineisiin jopa edistää ekoilua, sillä mitä tyytyväisempi olet omistamiisi tavaroihin, sitä epätodennäköisemmin koet halua hankkia uusia. Muut menokkaat kalpenevat elämää nähneiden superkestävien talvisaappaitteni rinnalla, ja mitä enemmän seikkailuja rakas esine on kokenut, sitä tärkeämmäksi se muodostuu.

Rakasta esinettä haluaa myös huoltaa, jotta se palvelisi käytössä entistä pidempään. Tämänaamuinen kengänhoitotuokioni muodostui jopa koomiseksi, kun saappaiden pintaa vahalla sivellessäni huomasin juttelevani kengälle: olet kyllä ollut hyvä saapas! Ihanaa ettei ensi syksynäkään tarvitse mennä kenkäkauppaan, kun tiedän, että sinä odotat minua ullakkokaapissa. Näkemiin, tapaamme jälleen puolen vuoden päästä!

Tavarakkaus on käsitteenä siinä mielessä petollinen, että sillä voi myös perustella mitä absurdeimpia hankintoja. Muotiblogeista tuttu fraasi ”tämä paita oli rakkautta ensisilmäyksellä!” kuvaa ihastumista, yhtäkkistä hurmiota, joka saattaa kadota yhtä nopeasti kuin saapuikin. Mutta minkäs teet, kun kaveri väittää rakastuneensa? Makuasioista on hankala kiistellä, mutta tunneasioihin kajoaminen on varsinainen tabu. Olisikin pokkaa kerrankin laukaista kaverille, että et sinä tuota paitaa voi rakastaa, tehän olette tunteneet vasta kymmenen sekuntia!

Omaan esineeseen muodostunut tunneside on aito ja se voi hankaloittaa omien tavaroiden karsimista aika lailla. Liian pieniä (ja varsinkin omatekemiä!) vaatteita haluaa säilöä vuosi toisensa perään kaapissa, jos niihin liittyy jokin erityinen muisto. Pois antaminen on vaikeaa ja vaatii opettelua, mutta saattaa olla yllättävänkin puhdistava kokemus.

Onneksi tavararakkaus toimii karsinnassa myös toisin päin: taannoin kenkävarastoani harventaessani tiesin tasan tarkkaan, mitkä popot jäävät kaappiini vähemmän mieluisien saadessa kenkää!

Tagit: , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi