Kuvituskuva

Poliittista realismia: Yli 100 prosentin päästövähennykset

Kirkon Ulkomaanapu julkaisi tiistaina 24.3. ilmasto-oikeudenmukaisuusraportin, jonka mukaan Suomen tulisi vähentää päästöjä vuoden 1990 tasosta 60 prosentilla vuoteen 2020 mennessä kun huomioidaan maamme globaali maksukyky ja vuoden 1990 jälkeiset päästöt.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Vuoteen 2025 mennessä päästövähennysten tulisi olla jo 100 prosentin luokkaa vuoden 1990 päästötasosta ja vuoteen 2030 mennessä 125 prosenttia. Osa päästövähennyksistä voidaan tehdä rahoittamalla ilmastonmuutokseen sopeutumista ja puhtaampaa kehitystä kehitysmaissa.

Raporttia on kritisoitu poliittisen realismin puutteesta. Tällä hetkellä tavoitteet saattavatkin kuulostaa epärealistisilta, mutta kuka olisi uskonut vielä vuosi sitten, että valtiot ovat valmiita laittamaan satoja miljardeja talouselvytykseen. Epärealistinen voi muuttua nopeasti realistiseksi, tai jopa välttämättömyydeksi.

Greenhouse Development Rights (GDR) -ilmasto-oikeudenmukaisuusmallin mukaan laskettujen päästövähennysten kustannukset suomalaisille olisivat yhteensä 2,8 miljardia dollaria eli käytännössä noin euron verran jokaista suomalaista kohti joka päivä. Tämä perustuu olettamukselle, että päästövähennysten kustannukset ovat noin prosentin verran globaalista bruttokansantuotteesta.

Miksi ihmeessä meidän sitten pitäisi toimia edelläkävijöinä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa ja vähentää päästöjä näin merkittävästi? Tähän on nähdäkseni ainakin neljä syytä. (1) Päästöt teollisuusmaissa, kuten Suomessa, syntyvät suurelta osin ylellisyydestä ja ylikulutuksesta kun kehitysmaissa kyse on eloonjäämisestä. (2) Historiallisesti teollisuusmaat ovat vastuussa suurelta osin nykyisestä ilmaston lämpenemisestä. (3) Päästöt henkeä kohdet ovat teollisuusmaissa suuremmat kuin kehitysmaissa. (4) Kyky sekä teknologiset ja institutionaaliset resurssit päästövähennysten toteuttamiseen ovat teollisuusmaissa paremmat kuin kehitysmaissa.

Greenhouse Development Rights (GDR) -ilmasto-oikeudenmukaisuusmalli haastaa nykyisen ajattelun. Olemme tottuneet ajatukseen siitä, että teollisuusmaissa päästöt pitää tiputtaa lähelle nollaa vuosisadan puoleenväliin mennessä. Tätä meille on kertonut muun muassa Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljäs arviointiraportti vuodelta 2007. Tämä ei kuitenkaan enää riitä kun huomioidaan historialliset päästöt ja maiden kyky tehdä toimenpiteitä.

Päästöjä pitää vähentää reilusti yli 100 prosenttia jo vuoden 2025 jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän vastuulla on rahoittaa kehitysmaiden päästövähennyksiä sekä löytää keinoja, jolla jo ilmakehään päästettyä hiilidioksidia saadaan kaapattua takaisin maaperään.

Ihmiset ovat onneksi valmiita muutokseen. Erilaisissa kyselyissä tämä tulee toistuvasti esille. Ilmastonmuutos ja ympäristöongelmat koetaan kaikkein huolestuttavimmiksi asioiksi. Ihmiset ovat ilmastonmuutoksesta enemmän huolissaan kuin esimerkiksi työttömyydestä, taloudellisesta vakaudesta ja talouskasvusta tai rikollisuudesta ja terveydenhuollosta. Kyse on siis vain poliittisen realismin toteuttamisesta päästövähennyksiä tehdessä.

Tagit: , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi