Kuvituskuva

Pimenikö kännykkä, kuoliko kannettava?

Hajonnutta laitetta ei yleensä kannata korjauttaa, vaan edessä on uuden ostaminen. Tehdäänkö laitteista tahallaan lyhytikäisiä?

Kun Sari, 47, pyysi myyjää esittelemään kännyköitä, jotka kestävät vähintään viisi vuotta, myyjä nauroi päin naamaa.

“Minusta viisi vuotta olisi aivan järkevä ja kohtuullinen aika, jonka kännykkä voisi kestää normaalia käyttöä”, Sari hämmästelee.

Sari ei ole kokemuksensa kanssa yksin. Mutta moni on jo tottunut siihen, että kännykkä tai tietokone toimii vain 2–3 vuotta. Tämä tuntuu valtavalta luonnonvarojen tuhlaukselta. Esimerkiksi paljon metalleja kuluttavan kännykän ekologinen selkäreppu on peräti 118 kiloa.

Vanhanaikainen ei aina kelpaa

Monimutkainen tekniikka on lyhentänyt laitteiden käyttöikää. Joskus aikoinaan tiiliskivikännykkä kesti kosteutta ja pudottelua – ja tekstiviestiominaisuus tuntui turhalta.

Toisaalta moni haluaakin vaihtaa älypuhelimen uudempaan noin vuoden välein. Iäkäs jääkaappi, liesi tai levysoitin on helpompi hyväksyä kuin hypätä kiivaasti kehittyvän tietotekniikan kelkasta. Käsi sydämelle: kuinka moni on valmis kestämään vanhanaikaista teknologiaa ympäristön vuoksi?

“Opiskelen alaa ja valitsen laitteet tehokkuuden ja muiden ominaisuuksien perusteella pikemminkin kuin ekologista selkäreppua miettien”, tunnustaa helsinkiläinen Nelli, 24.

“En tulisi enää toimeen ilman kunnollista kannettavaa tietokonetta, älypuhelinta ja nettiä”, sanoo puolestaan Leo, 35, Helsingistä.

“Laitteeni vaihtuvat noin 3–4 vuoden välein juuri siitä syystä, että ne vanhentuvat, menevät rikki eikä niitä ole mahdollista korjata tai päivittää. Pyrin hankkimaan laitteita, joihin kuuluu maksimaalisen pitkä takuu”, Leo jatkaa.

Korjauttaminen hankalaa

Ekoarjen sankarit kritisoivat sitä, miten hankalaa elektroniikan ja kodinkoneiden korjauttaminen on. Korjaajia on vaikea löytää ja uuden laitteen hankkiminen tulee usein korjaamista halvemmaksi.

Eurajokelainen Ilona, 35, korjauttaa vanhoja kodinkoneita, koska uusien hankkiminen on työlästä ja niiden laatu on vanhoja huonompi.

“Korjautan siis mielelläni muutenkin kuin ympäristösyistä.”

Kännykkäkaupassa pettynyt Sari epäilee, että laitteista tehdään tahallaan nopeasti rikkoutuvia, jotta uusia saataisiin myytyä enemmän. Samaa miettii Ilona:

“Ihminen on käynyt kuussa, muttei mukamas osaa tehdä enää 10 vuotta kestävää jääkaappia!”

Hehkulampuista tehtiin lyhytikäisiä tahallaan

Ylen taannoin esittämässä dokumentissa Hehkulamppuhuijaus (The light bulb conspiracy, 2010) paljastettiin, kuinka tuotteiden valmistaminen tarkoituksella lyhytikäiseksi sai alkunsa hehkulampuista. Ensimmäisiä massatuotannon hehkulamppuja mainostettiin 2500 tunnin paloajalla, mutta 1920-luvulla Phoebus-niminen hehkulamppukartelli pakotti valmistajat sakon uhalla lyhentämään paloaikaa tuhanteen tuntiin korkean kysynnän varmistamiseksi. Insinöörit tekivät työtä laadun heikentämiseksi ja tavoiteaikaan päästiin parikymmentä vuotta myöhemmin.

Ajattelutapa levisi muihinkin tuotteisiin sukkahousuista kodinkoneisiin. Suunniteltu vanheneminen löi läpi viimeistään 50-luvun Amerikassa, jolloin kulutusyhteiskuntaa rakennettiin kuluttajien jatkuvan uutuudenhimon varaan. Tiuhaan vaihtuvat muotivirtaukset ja nopeasti rikkoutuvat tuotteet varmistavat ympäristön kannalta tuhoisan kulutuskierteen.

Jätteitä viedään kehitysmaihin

Luulisi, että hukumme jätteisiin, mutta se ongelma työnnetään köyhemmille. Myrkyllistä elektroniikkajätettä rahdataan laittomasti Euroopasta kehitysmaihin, kuten Kiinaan, Nigeriaan, Intiaan ja Ghanaan. Näissä maissa köyhät, myös lapset, lajittelevat vaarallista jätettä paljain käsin.

Suomalaiset tuottavat yli 100 000 tonnia elektroniikkajätettä vuodessa. Jätteen synnyn ehkäisyä avittaisi tehokas verkosto korjauspalveluja ympäri Suomen. Korjaustoiminta on kuitenkin keskittynyt muutamiin merkkiliikkeisiin, jotka sijaitsevat yleensä pääkaupunkiseudulla.

Vuonna 2005 voimaan tullut laki sähkö- ja elektroniikkaromun tuottajavastuusta velvoittaa valmistajat huolehtimaan laitteiden uudelleenkäytöstä ja kierrätyksestä. Vaikka lainsäädäntö edellyttää ensisijaisesti uudelleenkäyttöä, laitteiden korjaamista ei pidetä kannattavana ja vain hyvin pieni osa SE-romusta päätyy uudelleenkäyttöön. Suurin osa vanhoista laitteista murskataan ja kierrätetään materiana.

Hehkulamppujen tarina on saanut uuden käänteen, kun markkinoille tulivat LED-lamput, joille luvataan parhaimmillaan 50 000 tunnin paloaikaa. Toivoa sopii, että pitkästä käyttöiästä tulee kilpailuvaltti muillekin laitteille ja jätteen määrä saadaan laskuun.

Juttu on julkaistu aikaisemmin Luonnonsuojelijassa 5/2011.

Tagit: ,

2 kommenttia

  1. Mielestäni ei ole mitään järkeä ostaa uutta vain ostaa käytetty. Hehkulamput olivat kyllä todella epäreilu juttu lounnon kannalta.Mielestäni vanhat kännykät toimivat nykyään oparemmin kuin uudet hinot kosketusnäyttöpuhelimet.
    Ihmisten pitäisi ajatella kestävyyttä laitteista eikä niiden hienoutta !!

    • Ostin kahdeksanvuotiaana akvaarion suodatinpumpun. Myönnän, ettei se nyt ihan jatkuvasti ollut käytössä, mutta välillä kuitenkin, kunnes päätti hajota minun ollessani lähellä kolmeakymmentä. No, marssin akvaariokauppaan ja ostin uuden suodatinpumpun. Uusi pumppuni hajosi kahden vuoden kuluttua, ja kaupassa sanoivat sen olevan aivan normaali akvaariopumppujen kestoaika nykyisin. :(

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi