Kuvituskuva

Parempilaatuisia alusvaatteita, kiitos

Kolmisen viikkoa sitten matkalaukkua pakatessani havahduin: muutama päivä lähtöön, matkan kesto neljätoista päivää – tiedossa ei mahdollisuutta käyttää pyykkikonetta.

Pitäisi siis käydä ostamassa lisää sukkahousuja.

Kolme paria paikallisessa helsinkiläistavaratalossa teki minut viisikymmentä euroa köyhemmäksi. Ärsytti, mutta ajattelin, että kyllähän nämä paksut sukkikset sitten kestää.

Pari päivää myöhemmin vedin nimeltämainitsemattoman merkin sukkiksia ensimmäistä kertaa jalkaan, ja raks! – housuissa ammotti haarovälin kohdalla repeämä. Kuitin olin arvatenkin sinisilmäisenä heittänyt menemään. Siinä meni kaksikymppiä kankkulan kaivoon.

Tuttu tunne muille kanssasisarille? Niinpä. En ole tähänkään päivään mennessä löytänyt sukkahousuja, jotka eivät reikiintyisi puolen vuoden sisällä.

Katsoin muutama vuosi sitten Cosima Dannoritzerin ohjaaman dokumentin Hehkulamppuhuijaus (2010). Dokumentista muistan edelleen erityisen hyvin etenkin sen, että aikanaan osattiin valmistaa kestäviä sukkahousuja. Itse asiassa jopa niin kestäviä, ettei niillä onnistuttu tekemään tarpeeksi taloudellista voittoa. Ratkaisu ongelmaan: valmistetaan vähemmän kestäviä sukkahousuja, jotka menevät helpommin rikki, jotta asiakkaat palaavat aina uudelleen ja uudelleen ostamaan uusia!

Palatakseni vielä siihen matkalaukkuun: huomasin, että täytyisi hankkia lisää alushousujakin. Selvä juttu, ajattelin. Kyllähän perinteiset yksiväriset puuvilla-alushousut aina löytyy.

Seuraavana päivänä menin erääseen nimeltämainitsemattomaan tusinaliikkeeseen (tuumasin, että olin jo käyttänyt suuret summat sukkahousuihin, nyt pitäisi löytää jotain halvalla). Hyllyt notkuivat erilaisia keinokuitu-pitsihörhelö-rusettihärpäke-leopardikuvio-unelmia, mutta tavallisia yksivärisiä puuvillahousuja sai toden totta etsimällä etsiä.

Keskustelin aiheesta tuttuni kanssa, joka oivallisesti totesi: ”Miksi miesten boksereista tehdään kivan tavallisia, mutta naisille myydään vain muovihousuja?” Koska ne muovihousut on tehty miellyttämään miesten silmää?

Jos parisuhteeni siis lähitulevaisuudessa kaatuu rumiin puuvilla-alushousuihini, olkoon niin.

Tagit: , ,

3 kommenttia

  1. Ylipäätään naisille tehdään tyhmempiä, kuluvampia, huonompilaatuisia vaatteita kuin miehille. Vei vuosia etten ostanut neuleita, teeppareita tai juuri muutakaan naisten puolelta vaan marssin suoraan miesten puolelle, koska sieltä löytää kestävät ja yksinkertaiset ratkaisut. Sitten jonkin aikaa komensin itseäni ostamaan enemmän naisten vaatteita, mutta pakkohan se oli huomata että hutirättien suohon silleen joutuu. Ja takas miesten puolelle.

  2. Sama havainto täällä! Sitäpaitsi naisten alkkareissa lähes satavarmana on aina sellaiset kiinteästi ommellut kuminauhat lahkeensuissa ja vyötäröllä, kun taas miesten alkkareissa usein on vielä nykyäänkin vyötärön kuminauha nauhakujassa ja sen kuminauhan saa sitten vaihdettua, kun se on kuoleentunut. Sitäpaitsi jostain kummallisesta syystä minusta miesten alkkarit istuu ylläni paremmin ja tuntuvat mukavammilta kuin naisten. Itse en ole enään aikoihin ostanut naisten pikkupöksyjä, vaan olen käytellyt miehen aukottomia ja vanhoista teepaidoista ompelen myös itse. Sitäpaitsi talvella, kun on pitkät alkkarit, niin mielestäni ei siellä alla tarvia olla niitä lyhyitä lainkaan. Sukkahousutarve kohdallani loppui, kun tulin niin vanhaksi ettei äiti enää päättänyt pukeutumisestani – lopetin näet hameiden käytön siihen. Sukkahousut tuntuvat ikäviltä makkarankuorilta ja niiden pukeminenkin on yhtä rimpuilua…

  3. Olen myös kyllästynyt nopeasti hajoaviin ja nukkaantuviin paksuihin sukkahousuihin. Niitä saa olla jatkuvasti uusimassa, kun menevät niin nopeasti huonon näköisiksi! Nyt tänä syksynä täydensin sukkahousuvarastoa puuvillaisilla paksuilla sukkiksilla, joita löytyi ihan Lindexin valikoimista. Ainakin tähän asti vaikuttaa hyvältä, ovat kestäneet tiuhaa käyttöä ja monia pesuja hyvinä!

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi