Kuvituskuva

Päivä ilman vettä

Eräänä talvisena päivänä postiluukustamme kolahti lappu, jossa ilmoitettiin taloyhtiöön tuloillaan olevasta vesi- ja lämmityskatkosta. Seuraavan viikon maanantaiksi tulisi varata käyttövettä pulloihin ja sankoihin, sillä hanoista ei vettä saisi aamuseitsemän jälkeen. Erityisesti huomautettiin, että wc:n huuhtelua varten kannattaisi varata runsaasti vettä, eikä ikkunoita kannattaisi lämmönhukkaa ajatellen turhaan availla.

En ollut aiemmin joutunut vastaavaan tilanteeseen, joten aloin heti aprikoida ääneen miehelleni, että meidän ehkä kannattaisi mennä jonnekin evakkoon jo maanantain vastaiseksi yöksi. Näin välttäisimme koko sotkun. Mieheni oli kuitenkin reipas ja totesi, että voimme aivan hyvin herätä ennen seitsemää tekemään aamutoimet ja sitten vaikka vielä jatkaa uniamme. Suihkussa voisimme käydä sunnuntai-iltana. Itse en lämmennyt aikaiselle herätykselle, vaan aloin miettiä muita keinoja selvitä vedettömästä päivästä.

En toki ole veden suhteen aivan uusavuton. Tulen oikein hyvin toimeen miehen sukulaisten sähköttömällä kesämökillä, jossa juomavesi haetaan kaivosta ja peseytyminen hoidetaan järvessä tai kaksi kertaa viikossa lämmitettävässä saunassa. Samaisella mökillä olen oppinut, että lämpötilan laskiessa voi patterin vääntämisen sijaan pukea lisää vaatekerroksia – tätä käytäntöähän suositellaan lievemmässä muodossa myös kaupunkiasujille energian säästämiseksi.

Jostain syystä arjen keskelle sattunut vedetön ja lämmötön päivä tuntui kuitenkin ajatuksena paljon vaivalloisemmalta, vaikka tutut sähkölaitteet leivänpaahtimesta lähtien olivatkin edelleen käden ulottuvilla. Lomalla sitä voikin vähän seikkailla ja koetella rajojaan, arkena pieni häiriö voi saada pasmat aivan sekaisin. Paljonko vettä tarvitaan yhden ihmisen aamutoimiin hampaiden ja kasvojen pesuineen? Entä kuinka usein kättenpesulle on tarvetta päivän aikana? Millainen vesimäärä siihen kuuluu? Lopulta otimme lähes kaikki asunnostamme löytyneet saavit ja pullot vedensäilöntäkäyttöön.

Tuntuu hurjalta huomata, miten hutera käsitys minulla on päivittäisestä vedenkäytöstäni. En osaisi arvioida sitä edelleenkään. Vedetöntä päivää varten varaamamme säiliöt osoittautuivat aivan ylimitoitetuiksi, mikä johtui tietenkin siitä, että käytimme vettä liioitellunkin säästeliäästi ja vahtasimme jokaista pisaraa. Yllättävän vähällä pärjää, jos on pakko. Villapaidoille ja vilteille taas tuli käyttöä aivan arvattavasti!

Näin jälkeenpäin voisin runoilla siitä, miten  kunnioittavasti olemme kokemuksemme jälkeen suhtautuneet toimivaan vesijohtoverkostoon ja kuinka siitä lähtien olemme kiinnittäneet erityistä huomiota vedensäästöön. Näin ei kuitenkaan ole – arki palasi takaisin entisiin uomiinsa sillä hetkellä kun hanat alkoivat taas toimia.

En usko myöskään, että monilta paikkakunnilta sähköt katkaisseet joulunajan myrskyt saisivat kansassa aikaan energiansäästötrendiä, vaikka moni olisikin katkon aikana todennut, että kynttilän valossakin on mahdollista elää. Saavutetuista eduista ei usein haluta luopua, ja juokseva vesi sekä toimiva lämmitys kuuluvat näihin mitä suuremmissa määrin. Ja vaikka luopumiseen olisi halua, voi se joskus osoittautua ongelmalliseksi, kuten Annika Kettusen taannoinen kokeilu osoitti.

Jotain vaikutusta vedettömällä päivällä sentään oli minun ja mieheni pullamössökaupunkilaistalouteen: itsetuntomme arjen ongelmanratkaisussa nousi yhden pykälän ylöspäin. Tuskin maltan odottaa ensi kesän villapaidanlämpöisiä mökkivierailuja!

Tagit: , , ,

5 kommenttia

  1. Meilläkin on ollut vesi- ja lämpökatkoja, mutta ei päivän mittaisia. Jos on vesi katkennut kokonaan, se on kestänyt vain muutaman tunnin, ja työpäivän ajan on ollut poikki vain lämmin vesi, kylmää on kyllä saanut. Yleensä nämä tosin osuvat arkena aikaan, jonka vietän työpaikalla, joten en ole juuri joutunut niistä välittämään.

  2. Hyvä ja todenmukainen juttu siitä miten ihmiset toimii tuollaisissa tilanteissa. Näiden joulun myrskyjenkin aikaan kun sähköt palasi, huokaistiin vain helpotuksesta ja jatkettiin tv:n ja tietokoneen tuijotusta vaikka katkon aikana huomasi että aivan loistavasti ilman niitäkin pärjäsi ja oli jopa mukavampaa tehdä jotain muuta välillä. Opituista tavoista on hankala päästä eroon :)

  3. Rupesin miettimään tätä juttua lukiessani,miten itsestään selvyytenä puhdasta vesiverkosto vettä pidetään. Kehitysmaissa ihmisillä ei ole moisia mukavuuksia,vaan siellä on pula jo pelkästään puhtaasta vedestä. Itsekkin huomasin joulun alla olleiden vesi-ja sähkökatkosten alla sen,miten helppo on luottaa siihen että vettä ja lämpöä on saatavilla. Kaikilla nin ei kuitenkaan ole ja se määrä,minkä me suomalaiset käytämme vettä ja sähköä on suunnatonta. Minusta tähän pitäisikin kiinnittää huomiota ja miettiä,että onko se kaikki tarpeellista?

  4. Törmäsin tähän artikkeliin vasta nyt… Tapanimyrskyn ansiosta olimme 5 tuntia vaille 5 vuorokautta sähköttömiä. Tästä seuraa maalla automaatisesti se, että painevesi ei tule eikä keskuslämmityksen kiertovesipumput toimi vaikka itse lämmityskattilasa hake palaisikin. Meidät pelasti puuhella ja perinteinen rengaskaivomme. Sähköhellasta ei tietenkään ollut mitään apua ja jos meillä olisi porakaivo, niin siitähän ei ämpärillä vettä nosteta. Hellalla lämmittelin jouluruokien jämiä aterioiksi ja samalla saimme edes vähän lämpöä. Veden haimme ämpärillä ja sähkökatkon aikana jopa saunoimme yhden kerran -kiitos puulämmitteisten kiukaan ja vesipadan. Tuo saunominen tuntui noissa oloissa aivan taivaalliselta, kun sai olla edes hetken lämpimässä ja sai itsensä kunnolla puhtaaksi. Tiskivuorihan tuossa muutamassa päivässä ehti tulla, vaikkemme erityisen hanakasti puhtaita astioita kaapista ottaneetkaan käyttöön. Mutta sähkön taas virratessa olikin helppo hoitaa tiskit ja pyykit vähäin erin.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi