Kuvituskuva

Oodi ruisleivälle

Valmisruokien ja lisäaineiden maailmassa itse tehty on luksusta. Erityisesti leipä on asia, jota enää lähinnä mummot leipovat itse. Kaupasta saa kohtuuhinnalla leipää, joka on jopa viipaloitu valmiiksi. Kulutuskarkurin ja terveysintoilijan toimenkuvaan kuitenkin kuuluu oman leivän leipominen.

Kaupassa myytävistä ruisleivistä noin 50 % on ruista. Hinnan perusteella voi jonkin verran päätellä, kuinka täyttä tavaraa se on: mitä kalliimpi leipä, sitä vähemmän ja parempia raaka-aineita. Esimerkiksi erään suositun ”ruis”leivän tuoteseloste näyttää tältä: täysjyväruis 50 % (rouhe, jauho, mallas), vesi, vehnäjauho, perunahiutale, hiiva, vehnägluteeni ja suola (1,2 %). ”Ruispaahtoleipä” puolestaan sisältää näitä aineita: ruis 56 % (lestyruisjauho, täysjyväruisjauho, -rouhe, -mallas, -kuitu), vesi, vehnägluteeni, hiiva, siirappi, suola (1,2 %), kasviöljy, emulgointiaineet (E 471, E 472e), sakeuttamisaine (E 415) ja säilöntäaine (E 200).

Itse tehty ruisleipä koostuu ainoastaan ruisjauhosta, vedestä ja suolasta. Se pysyy koossa ilman emulgointiaineita ja säilyy viikon tai pari ilman säilöntäaineita. E-aineet eivät välttämättä ole terveydelle haitallisia, mutta tuskin hyödyllisiäkään. Sen sijaan täysjyvärukiista saa tärkeitä ravintoaineita kuten rautaa, proteiinia, kuitua ja kivennäisaineita. Aikoinaan laskin myös itse leivotun luomuruislimpun hinnan: noin euron verran. Halvaksi tulee.

Halusin pitkään opetella leipomaan ruisleipää. Asuin talossa, jossa oli leivinuuni, joten ruisleivän paistaminen siinä tuntui miltei velvollisuudelta. Leivontataitoni ylsivät hädin tuskin sämpylöiden tasolle. Kun vihdoin sain käsiini ruisjuuren ja vaivasin siitä leivät, en enää muuta leipää syönytkään kuin itse tehtyjä ruislimppuja. Leivän leipomisesta tuli sunnuntairituaali, jossa aamulla alettiin lämmittää leivinuunia ja sekoittaa jauhoja yön yli kuplimassa olleeseen juureen, ja päivän askareita tehtiin sillä aikaa, kun leipä kohosi ja lopulta oli uunissa. Ruisleivän leipominen on erittäin hyvä osa slow life -elämäntapaa, sillä kokonaisuudessaan prosessi kestää 18-24 tuntia!

Ruisleipähehkutuksestani huolimatta muistutan, että leivän ei tarvitse olla välttämättä ruisleipää ollakseen hyvää ja terveellistä, kunhan pääraaka-aineena ei ole valkaistu vehnä. Muita hyviä viljoja ovat speltti, kaura ja ohra. Leipä voi olla myös nopeaa teeleipää, sämpylöitä tai erilaisia vuokaleipiä. Leivän leipominen opettaa joka tapauksessa arvostamaan ruokaa jota syömme, vähentää kaupassa käymisen tarvetta, ylläpitää perinteitä ja toisaalta luo uusia makuelämyksiä. En väitä, etteikö paahdettu ruispala tomaatin ja kurkun kera olisi herkullista, mutta se on aivan eri asia kuin oma leipä. Olen ehkä hengittänyt liikaa ruisjauhopölyä, mutta uunituore luomuruislimppu on mielestäni äärettömän kaunis ja erityislaatuinen!

Ruislimpun ohje löytyy esim. täältä. Ohje yhdenlaiseen vuokaleipään tässä. Ja hakukoneiden sekä ruokakirjojen avulla löytyy lisää.

Tagit: , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi