Kuvituskuva

Oodi retkiluistelulle

Retkiluistelua Vanhankaupungilahdella

(kuva: Jörgen Eriksson)

Pääsin viikonloppuna vihdoin luonnonjäille, ensimmäistä kertaa tänä talvena. Sain perjantaina jäsenpalveluna tekstiviestin Suomen Retkiluistelijoilta: lauantaina olisi tarjolla leppoisa retki Vanhankaupunginlahdella.

Aamuvirkkujen ryhmä oli lähtenyt liikkeelle jo yhdeksältä nauttimaan sinisestä hetkestä ja heräävän kaupungin valoista. Me aamu-uniset kokoonnuimme utuisessa rannassa kaksi tuntia myöhemmin. Sillä aikaa kun retkenvetäjät arvioivat jään kestävyyttä ja suunnittelivat reittiä, minulla oli aikaa hehkuttaa mielessäni. Tuntui hienolta ja nykyaikana harvinaiselta, että ryhmä toisilleen enemmän tai vähemmän vieraita ihmisiä kokoontui nauttimaan yksinkertaisista asioista: luonnosta, liikkumisen ilosta, vaivattomasta liukumisesta peilikirkkaalla jäällä ja kosteasta ulkoilmasta kasvoilla.

Olimme Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä. Lännessä pilkotti uudenkarhea Arabianranta, lahden pohjukassa Viikki, vastarannalla Herttoniemi. Itäväylä ja metrosilta hukkuivat sumuun. Ajattelin kaupunkia ja sen satojatuhansia ihmisiä, erilaisia tapoja viettää lauantaita harmaassa kaupungissa, alennusmyyntiaikana. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaista. Olimme keskellä kaupunkia, mutta samalla täysin toisessa maailmassa.

Seitsensenttinen jää kantoi juuri ja juuri, jään pinnalla oli paksu vesikerros. Pitkä letkamme kiemurteli rantoja pitkin säntilisesti ohjaajan perässä ja turvaväleistä pidettiin tarkasti huolta. Tuntui ihmeelliseltä, että lahdella ylipäänsä oli jäätä, sillä en muistanut montaakaan pakkaspäivää. Ajatukset kävivät väistämättä myös ilmastonmuutoksessa. Retkiluistelun on ajateltu syrjättävän eteläisessä Suomessa hiihtoa sitä mukaa kun lumi vähenee. Vaan riittääköhän sillekään pitkään olosuhteita?

Retkiluistelijoille on kertynyt paljon hiljaista tietoa jääolosuhteiden vaihtelusta pidemmälläkin aikavälillä. En tiedä johtuuko siitä, että retkien järjestämisessä otetaan liikenteen ympäristöhaitat vakavasti. Lähes kaikille retkille pääsee joko julkisilla tai kimppabussilla. Retkitietojen yhteydessä ilmoitetaan sopiva juna tai bussi, lähtöaika ja jopa lähtölaituri. Tälle urbaanille luistelulle pääsin metrolla suoraan kotoa – ilmastoystävällistä lähiliikuntaa parhaimmillaan.

Parin tunnin lenkin jälkeen jäimme syömään laiturille eväitä, koska kotona ne eivät kuitenkaan maistuisi samalta. Sitten palasin vastahakoisesti siihen kaupungin toiseen todellisuuteen.

P.S. Jäät ovat aina ja erityisesti nyt erittäin vaarallisia kokemattomille liikkujille. En siis kehota omatoimisiin seikkailuihin. Suomen Retkiluistelijoiden retkillä luistellaan aina kokeneiden ja koulutettujen vetäjien johdolla turvasääntöjä noudattaen. Kaikilla osallistujilla on pakollinen turvavarustus: naskalit, pilli, jääsauva, heittoköysi, täydellinen vaihtovaatekerta vesitiiviisti pakattuna lantiovyöllä varustettuun reppuun, joka kelluttaa luistelijaa jos jää sattuisi pettämään.

Tagit: , , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi