Kuvituskuva

Onko lasten tekeminen ilmastorikos?

Vaikka yksityisen kulutuksen kasvihuonekaasupäästöistä suurin osa syntyy asumisesta, liikkumisesta ja ruuasta, on nykyisen liikakulutuksen taustalla tietysti se, että meitä on maapallolla liikaa suhteessa käyttämiimme resursseihin. Harvoin lasten hankinnan yhteydessä asiaa kuitenkaan pohditaan, vaikka on selvää, että yksilön tekemistä valinnoista juuri lisääntyminen on ympäristön näkökulmasta todennäköisesti kaikkein merkittävin.

Jostain syystä keskustelu lapsipolitiikasta suomalaisessa yhteiskunnassa on pyhä asia. Keskustelu väestönkasvun hidastamisesta on liki mahdotonta ilman leimautumista linkolalaiseksi tai ihmisten vihaajaksi. Vähintään kehoitetaan aloittamaan toimenpiteet ensin omasta itsestä tai huomautetaan, että teollisuusmaiden väestönkasvu on jo kääntymässä laskuun.

Aihetta pohtii esimerkiksi Alan Weisman teoksessaan Maailma ilman meitä. Wienin väestötieteen laitoksen tutkimusjohtajan Sergei Serbovin on laskenut, että jos hedelmöitymiskykyiset naiset saisivat tästä eteenpäin synnyttää vain yhden lapsen (vuonna 2006 keskiarvo oli 2,6 lasta), nykyinen 6,5 miljardin väkiluku alenisi vuoteen 2050 mennessä miljardilla. Nykymenolla väkiluku kasvaa 9 miljardiin. Edelleen vuoteen 2075 väestö olisi vähentynyt jo lähes puoleen eli 3,43 miljardiin ja vuonna 2100 meitä olisi enää 1,6 miljardia. Näin olisimme väestömäärässä 1800-luvun lukemissa. Rasituksemme ekosysteemejä kohtaan olisi todennäköisesti vähentynyt dramaattisesti.

Amerikkalainen arkeologian ja antropologian tutkija Brian Fagan kuvaa kirjassaan Pitkä kesä ihmiskunnan sopeutumista vaihteleviin ilmasto-olosuhteisiin viimeisen  15 000 vuoden aikana. Keskeinen havainto on se, että väestönkasvun, kaupungistumisen ja teollisen vallankumouksen myötä ihminen on tullut yhä haavoittuvammaksi pienellekin ilmaston vaihtelulle samalla kun siihen reagoiminen on tullut yhä kalliimmaksi.

Faganin mukaan eloonjääminen on kiinni suuruusluokasta. Pienet metsästäjä- ja keräilijäkulttuurit (eivät toki kaikki) ovat vuosituhansien kuluessa selviytyneet ilmaston muuttuessa ketteryytensä ja liikkuvuutensa ansiosta. Haavoittuvuus on lisääntynyt kun ryhmät ovat asettautuneet asumaan pysyvästi johonkin tiettyihin paikkoihin, joissa ruokaa on ollut tarjolla yllin kyllin.

Tiheään asutut rannikkoseudut, riippuvuus energiasta ja puhtaasta juomavedestä, lisäävät kaikki väestön haavoittuvuutta ilmaston lämmetessä ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä. Nykyihmisiellä ei ole edes samanlaista mahdollisuutta muuttaa muualle kuin aiemmin metsästäjä-keräilijöillä. Mitä tapahtuisi jos esimerkiksi Grönlannin jäätikkö sulaisi ja pysäyttäisi Golf-virran? Minne pohjoismaiden ja Pohjois-Euroopan asukkaat oikein muuttaisivat? Meitä on tällä hetkellä yksinkertaisesti liikaa, jotta voisimme selviytyä ketterästi tulevaisuuden muuttuvissa olosuhteissa.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän pitäisi palata 15 000 vuoden takaiseen metsästys- ja keräilykulttuuriin. Alkuun riittäisi se, että meillä olisi uskallusta puhua väestönkasvun ongelmista ja mahdollisista realistisista toimenpiteistä, jolla väkimäärää voidaan tulevina vuosikymmeninä inhimillisellä tavalla vähentää.

Olennaista on havaita, että väestönkasvun rajoittamiseen liittyvä politiikka on mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuksien ja erityisesti naisten aseman parantamista. Lääkkeet lisääntymisen rajoittamiseen kun löytyvät tunnetusti naisten koulutuksen ja aseman kohentamisesta sekä lisääntymisterveydestä huolehtimisesta.

Brian Fagan vertaa nykyihmisen kulttuuria tankkeriin, joka ei selviydy myrskyssä yhtä ketterästi kuin pienempi purjealus. Yhtä hyvin voidaan puhua tuhoisaan myrskyyn joutumassa olevasta Ruotsin-laivasta.

Vain murto-osa matkustajista on keskittynyt hoitamaan koneita. Loput ostavat ja myyvät erilaisia turhakkeita keskenään ja viihdyttävät toisiaan. Kannella olevilla ei ole minkäänlaista merikorttia tai sääennustetta, eivätkä he edes pysty olemaan yhtä mieltä siitä, mihin heitä tarvitaan. Pieni osa äänekkäitä skeptikoita väittää edelleen, että mitään myrskyä ei ole edes olemassa tai, että sen vaikutukset ovat suotuisat. Vain harva huolestuu siitä, että pelastusveneitä ja -liivejä riittää ainoastaan joka kymmenennelle eikä oikein kukaan uskalla sanoa ruorimiehelle, että kurssia kannattaisi muuttaa ja äkkiä.

Tagit: , , ,

6 kommenttia

  1. Näin provosoiva otsikko ja näin niukasti keskustelua, väärin! Ehkä keskustelua on käyty FB:n puolella kun olen ollut verkon ulottumattomissa. Rohkeasti kirjoitettu yleiseen asenneilmapiiriin nähden.

  2. Kiitos Leolle minunkin puolestani :). On hyvä, että näitä ns. ”epäkorrekteja” aiheitakin uskalletaan tuoda esille. Vaikka väkiluvun vähentäminen inhimillisesti on vain yksi osa ilmastopolitiikkaa, kannattaa muistaa, että se nimen omaan on siltikin välttämätön osa sitä. Sitä paitsi monessa tapauksessa kehitysmaiden hedelmällisyysluvun laskeminen hoituisi tietynlaisella kehitysavulla. Lieneekö tästä aiheesta vaikenemisen syynä se, että teollisuusmaat haluavat jälleen kerran turvata omaa hyväänsä ja kieltäytyä avustamasta köyhempiä maita? Jos tunnustettaisiin, että väkiluvun määrän kasvu johtuu suurelta osin esim. huonosta vanhuudenturvasta, se voisi luoda (valtionpäämiesten kannalta) ikäviä paineita kehitysavun lisäämiseen…

  3. […] olen pohtinut aihetta esimerkiksi kulutus.fi -blogissa: Onko lasten tekeminen ilmastorikos? Vuosikausia asiaa pohtiessani olen kuitenkin päätynyt siihen, että elämä lapsen kanssa voisi […]

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi