Kulutus.fi
Elissa Erikssonin teos "Sweet waves of consumerism" näyttelystä Creative Shopping.
Kuvituskuva

Ole luova – ja shoppaile!

Ajaudun usein ajatuksissani leikkimään sanoilla. Kerran päädyin pyörittelemään mielessäni sanayhdistelmää ”creative shopping” – luova ostelu – ja jokin siinä alkoi kiehtoa. Yhdistelmä oli jotenkin täysin sattumanvarainen ja sisällöltään älytön, mutta kuitenkin se kuulosti siltä, että siihen voisi törmätä vaikka mainostekstissä. Aloin pallotella ajatuksella, että sanapari olisi näyttelyn otsikko, ja silloin oivalsin sen itse asiassa kuvaavan melko osuvasti nykyistä kulutuskulttuuriamme.

Joka päivä Suomen satamiin rantautuu konteittain lisää tavaraa ostettavaksi ja kaupat täyttävät hyllyjään niillä. Ja joka päivä jäteautot kuljettavat kuormittain poisheitettyä tavaraa jätteenkäsittelyyn. Poisheitettyjen tavaroiden määrän ja laadun perusteella voisi kuvitella, että meillä on jo riittävästi kaikkea. Miksi kuitenkin ostamme jatkuvasti lisää?

”Itse myyn lähinnä sisustustavaraa, sitä kun tulee ja menee, kun on totaalisesti hurahtanut sisustusharrastukseen ; )”, nimimerkki Huutonettifani kuvailee eräällä keskustelufoorumilla omia tarpeitaan hankkia tavaraa ja päästä siitä eroon. Toisaalla Internetissä sisustuskauppa mainostaa: Päästä luovuus valloilleen lastenhuoneen sisustuksessa!

Edellämainitut esimerkit eivät ole poikkeus. Ostamiseen ja shoppailuun näkee melko usein liitettävän sellaisia ilmaisuja kuin luovuus, harrastus ja itsensä toteuttaminen. Markkinointimielessä se lienee varsin tehokasta, koska kukapa ei haluaisi olla luova ja toteuttaa itseään. Kuvataideopettajana ja taiteilijana ajattelen oikeastaan, että itsensä toteuttaminen sekä oman luovuuden käyttäminen ovat ihmisen perustarpeita. Ja mainosten logiikalla tilannetta voisi kuvata näin: jos kuluttajan materiaaliset perustarpeet on jo tyydytetty, eikä hän varsinaisesti enää tarvitse lisää vaatteita tai tavaraa, seuraavaksi kannattaa vedota näihin muihin perustarpeisiin.

Elissa Eriksson consumer_profile4

Kärjistäen voisi kysyä, että jos kulutusyhteiskunta pelkistää ihmisen kuluttajaksi, pelkistääkö se myös luovuuden ostovimmaksi? Tehdessäni Creative Shopping -näyttelyä, joka on esillä Galleria Huudossa Helsingissä 22.10.–9.11., leikin tällä kärjistyksellä ja tutkin, mitä tapahtuisi, jos ostaminen todella olisi ainoa tapa olla luova.

Kuiteista tuli taideteoksia – runoja, potretteja ja kuva-arvoituksia – mutta yllättäen perustilanne ei tuntunut paljoakaan muuttuvan: kuittitaideteoksen toteuttamiseksi ostettu turha raastinrauta ei eroa ollenkaan palkkapäivän kunniaksi ostetusta turhasta paljettipaidasta, jos molemmat päätyvät käyttämättöminä roskikseen tai kirpputoripöydälle.

Voisiko itseään toteuttaa sittenkin jotenkin muuten kuin ostamalla?

Elissa Eriksson

Kirjoittaja on helsinkiläinen kuvataiteilija ja kuvataideopettaja, joka teoksissaan tarkastelee ihmiselon kirjoittamattomia sääntöjä. Hänen aiempia teoksiaan ovat mm. Haluan nähdä muutakin -pysäkkimainostempaus ja Tämä on kuitenkin minun kaupunkini -katutaidesarja.

Älä osta mitään -päivää vietetään tänä vuonna 28.11.2014 teemalla Krääsätön joulu.

Tagit: , , ,

1 kommentti

  1. Eipä ole tullut mieleen kassanauhaan tulevan taideteoksen tekeminen… vaikka joskus olen nähnyt kirjoissa runoja, joiden idea täydentyy tietyllä tavalla ladottuna tekstinä.
    Tuollaisen kassakuittiprofiilin tai muun kuvan aikaansaaminen tosin aivan ex-tempore ei taida onnistua. Kaupoissahan kuittinauhat tulostuvat erikokoisina, erilaisilla fonteilla jne. Ja sitten täytyy vielä saada se kassahenkilö ”piipauttamaan” tavarat kassaan oikeassa järjestyksessä! Ettei tule lovi ja patti vääriin kohtiin!
    Ja asian vakavana puolena, itsekin olen monesti pohtinut tuota tavaran kiertoa satamasta kauppaan, kaupasta kotiin ja kotoa jätehuotoon… Melkoinen ikiliikkuja!

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi