Kuvituskuva

Neljän vuoden oppeja kuluttamisesta

Olen kirjoittanut tähän blogiin vuodesta 2009, kiitos toimittajamme Nellin tarjouksen kirjoittajan roolista. Kuluneet neljä vuotta ovat toden totta saaneet ajattelemaan omaa olemista ihmisenä tässä ympäristöongelmien runtelemassa maailmassa.

Toki olin pohtinut niitä aiemminkin aina 15-vuotiaasta saakka, jolloin ryhdyin kasvissyöjäksi – mutta asioiden pukeminen sanoiksi – muiden luettavaksi, pohdittavaksi, ja keskusteltavaksi antaa ajattelulle aivan toisenlaista potkua. Ja ennen kaikkea muilta kirjoittajilta on oppinut todella paljon erilaisia tapoja tarkastella ja helpottaa omaa (eko)elämää.

Nyt kun kirjoitan tähän blogiin viimeisen kerran, mietin, mitä oppeja siis kaikesta on jäänyt käteen päälimmäisenä. Ensinnä tietenkin se ajatus, että yksittäistä ihmistä ei voi suoraan syyttää kulutuksen aiheuttamista ongelmista, mutta kyllä meilläkin on vastuu. Ja sen kantaminen on itseasiassa yllättävän helppoa. Tässä omat periaatteni tuleviksi vuosiksi, joilla ekologinen selkäreppuni vähenee ja onnellisuuteni pysyy, ellei jopa lisäänny:

– Osta vain kuin todella tarvitset. Kysele ystäviltä, josko voisit saada jo käytettyä tai etsi kirppareilta. Kun ostat, kysy tuotteen alkuperää – kuka valmisti, mistä ravintolanne lohi tulee, ja niin edelleen.

– Älä anna kierrätysmahdollisuuden hämätä. Minusta, sinusta eikä meistä kenestäkään tulee parempaa ihmistä, mitä enemmän dumppaamme haalimaamme roinaa kirpputoreille, keräyslaatikoihin ja kierrätyskeskuksiin. Meistä ehkä voi tulla fiksumpia kuluttajia jos oikeasti mietimme tarvitsemmeko tätä ja tuota – jo ennen hankintaa.

– Älä tuomitse. Älä arvostele nenä pitkällä muiden elämäntapoja – on paljon parempiakin tapoja muuttaa maailmaa, itseä ja muita ihmisiä. Esimerkiksi yksikään lihansyöjä ei ilahdu, jos huudahdat aina ”ällöttävää!” kun näet hänen pihvinsä yhteisellä illallisella (tai jos molemmilla on hyvä huumorintaju ja ovat sinut itsensä kanssa, asiasta on toki hauska vitsailla) – tarjoa mieluummin vaikka loistava kasvisateria! (Testattu toimivaksi lukuisia kertoja.) Toisaalta kukaan kasvissyöjä ei myöskään jaksa kuunnella jatkuvaa urputusta siitä, kuinka ”te kasvissyöjät (ynnä muut ”viherpiipertäjät”) aina jaksatte arvostella muita. Oikeasti, harva meistä ketään arvostelee. Ja tiedoksi vielä varmuudeksi, että elämämme on ihan normaalia, eikä kasvissyönti sitä mihinkään ole muuttanut tai muuta (mitä nyt ravintolat joutuu valitsemaan tarkemmin).

– Jaa. Kun sinulla on paljon, jaa se muiden kanssa. Kun ruokaa tulee tehtyä paljon ja pelkäät sen menevän hukkaan, kutsu ystäviä syömään – hekin kyllä kutsuvat sinut. Kaikki saavat kaupanpäälle vaihtelua kotiruokailuun hyvän seuran myötä. Kun tiedät, että sinulla on hyvä kirjasto, kutsu samoja kirjoja tarvitsevia lainaamaan niitä. Kun sinulla on jotain hyväkuntoista, mitä et itse käytä, älä epäröi tarjota sitä muille, joiden uskot tarvitsevan sitä.

– Ja viimeisenä kohtana ehkä tunteitaherättävin eikä välttämättä niin henkilökohtainen: Minusta meidät ihmiset – erityisesti täällä yltäkylläisissä länsimaissa – pitäisi pakottaa kuluttamaan vähemmän. Oli keinoina sitten vaikka jonkinlainen regulaatio tai ehkäpä jonain päivänä toimiva hintamekanismi. Oma utopiani, jota tuskin on näkyvissä lähitulevaisuudessa. Tällöin suuret rakenteelliset kestävyysongelmat ja ihmisten käyttäytyminen tulisivat paremmin yhdeksi yhtenäiseksi kokonaisvaltaiseksi ratkaisuksi, jossa syyttävä sormi ei osoittaisi pelkästää kuluttajiin tai tavoittamattoman abstrakteihin maailmantalouden rakenteisiin. Valitettavasti en ole tarpeeksi fiksu ehdottaakseni toimivaa käytännön ratkaisua, mutta luotan itseäni taitavampiin. (Lue lisää esim. täältä.)

Loppupäätelmänä: Mieti ensin, mitä on onnellinen elämä ja keskity sitten siihen. Väitän, että näin me kaikki kuluttaisimme huomattavasti vähemmän. (Lue lisää koko talouden  ajattelemisesta uudella tavalla esim. täältä.)

Ajatukseni tuskin juuri koskaan ovat olleet aivan omiani. Niistä kaikista saan kiittää mitä moninaisimpia keskusteluja ystävieni (kyllä, myös tekin, jotka olette eri mieltä kanssani kananmunien tuotannosta tai ette allekirjoittaneet turkistarhauksen lopettamisvetoomusta) ja kollegoideni kanssa (puhutaanko muiden työpaikkojen pikkujouluissa siitä, laitetaanko suihkun vesi kiinni itseä saippuoidessa?). Ja erityiskiitos niille, jotka ovat viettäneet kanssani aikaa metsissä ja pelloilla, joissa luonnon hyvinvoinnin (ja pahoinvoinnin) kohtaa silmästä silmään.

Tagit: , ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi