Kuvituskuva

Mummo, joka ei mennyt mustikkaan

Nyt kesällä sain palautetta sukulaismieheltä. Hän kertoi, että arvostaisi ympäristöihmisiä paljon enemmän, jos he eläisivät kuten opettavat; siis asuisivat ja kasvattaisivat lapsensa maalla, viljelisivät omat ruokansa ja kävisivät marjassa. Haluan sanoa tämän selvästi: olen vakaasti sitä mieltä, että sekä maalla että kaupungissa voi asua sekä ekologisesti että epäekologisesti. Yhtä varma olen siitä, että pääni räjähtää, jos mielipiteitäni ja ekologista jalanjälkeäni jatkuvasti kyseenalaistetaan sen takia, että asun kaupungissa.

Varsinkin vanhemmilla polvilla maaseutuelämän idealisointi tuntuu olevan yleistä. Vain maalla voi syntyä sellainen syvä luontosuhde, joka mahdollistaa oikean tiedon ympäristön tilasta ja ymmärryksen sopivista toimista sen suojelemiseksi. Itse en pitäisi maalla asumista hyvän luontosuhteen ehtona. Vaikka maaseudulla pöpelikköä riittääkin enemmän kuin kaupungissa, siellä on myös pitkät perinteet luonnon valjastamisesta ihmisen tarpeiden tyydyttäjäksi.

2000-luvun maaseudulla ei myöskään asuta missään piilopirteissä ja ajeta hevosvankkuireilla. Suomen maakuntien päästöseurannassa on itse asiassa havaittu, että harvaan asutun Lapin asukkaat aiheuttavat eniten kasvihuonekaasupäästöjä henkeä kohden, kun taas tiiviimmin asuvat uusmaalaiset aiheuttavat niitä vähiten. Päästöseuranta kattaa kuluttajien sähkönkulutuksen, lämmityksen ja tieliikenteen, ja merkittävin ero eri maakuntien päästöjen välillä aiheutuu tieliikenteestä. Eräässä norjalaistutkimuksessa todettiin taas, että urbaanit rakenteet pienentävät ekologista jalanjälkeä monilla tavoin: tiivis asuminen vähentää liikkumisen ja energian tarvetta mutta leikkaa samalla myös muuta asumiseen liittyvää kulutusta.

Jos palataan luontosuhteeseen, niin näkisin, että myös kaupungissa asuminen voi auttaa ymmärtämään tiettyjen ympäristöongelmien perimmäisiä syitä: kulutuksen virrat, autojen ja tavaroiden määrät ja jätekasat hahmottuvat kaupungeissa kaikessa karuudessaan. Voisiko olla jopa niinkin, että tällainen ”kaupunkisuhde” auttaisi arvostamaan vaarassa olevaa ympäristöä ja tukisi myös ymmärrystä ongelmien mahdollisista ratkaisukeinoista?

Ympäristöjärjestö Dodo on todennut, että ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa, ja jokavuotiset Megapolis-tapahtumat ovat urbaanin ympäristöajattelun ylistys. Dodon idean taustalla on huomio siitä, että suuri osa maapallon väestöstä asuu kaupungeissa, ja siksi myös ympäristöajattelun on rantauduttava sinne. Suomalaisten tärkeimmistä kulutusvirroista ainakin liikenteen mutta myös asumisen ekotehostamisen suurimmat potentiaalit ovat todennäköisesti kasvukeskuksissa. Ruokaan liittyvät ympäristö- ja eettiset ongelmat pitäisi taas ratkaista pääosin maaseudulla toteutettavin toimin.

Arvostan kovasti monia ystäviäni, jotka ovat muuttaneet maalle rauhan ja omaehtoisemman elämän perään. Itse tekeminen vaatii kuitenkin aikaa: jos haluaisin pyörittää suhteellisen omavaraista tilaa, en voisi edistää väitöskirjaani ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan tämän hetken tahdilla. Kaupungeissa on ympäristön kannalta nimittäin myös toinen tärkeä ulottuvuus: varsinkin pääkaupungeissa tehdään koko maata koskevia päätöksiä, laaditaan analyyseja ja järjestetään keskustelutilaisuuksia. Jos tähän pyöritykseen haluaa osallistua, on Suomessa hyvä asua Helsingissä. Joudun siis jatkossakin tyytymään Alepasta ja Asokasta ostettuun ruokaan. Enkä mene mustikkaan – välttämättä edes mummona.

Tagit:

2 kommenttia

  1. […] Annukka vertaa Kaventajissa kaupunki- ja maaseutuasumisen ekologisuutta: “Haluan sanoa tämän selvästi: olen vakaasti sitä mieltä, että sekä maalla että kaupungissa voi asua sekä ekologisesti että epäekologisesti. Yhtä varma olen siitä, että pääni räjähtää, jos mielipiteitäni ja ekologista jalanjälkeäni jatkuvasti kyseenalaistetaan sen takia, että asun kaupungissa. [- – -] 2000-luvun maaseudulla ei myöskään asuta missään piilopirteissä ja ajeta hevosvankkuireilla. Suomen maakuntien päästöseurannassa on itse asiassa havaittu, että harvaan asutun Lapin asukkaat aiheuttavat eniten kasvihuonekaasupäästöjä henkeä kohden, kun taas tiiviimmin asuvat uusmaalaiset aiheuttavat niitä vähiten. Päästöseuranta kattaa kuluttajien sähkönkulutuksen, lämmityksen ja tieliikenteen, ja merkittävin ero eri maakuntien päästöjen välillä aiheutuu tieliikenteestä. Eräässä norjalaistutkimuksessa todettiin taas, että urbaanit rakenteet pienentävät ekologista jalanjälkeä monilla tavoin: tiivis asuminen vähentää liikkumisen ja energian tarvetta mutta leikkaa samalla myös muuta asumiseen liittyvää kulutusta.” (Mari Koo) Jaa kirjoitus: […]

  2. Ihmiset ovat aina pitäneet stereotypioista ja sen takia niille varmaan tuleekin mieleen sanasta ”ympäristöihminen” sellainen, joka asuu metsässä pikkupirtissä ilman autoa ja kasvattaa omat tuotteensa.

    Se on tietysti ihan ok, mutta täytyy muistaa, että se ei ole ainoa tapa. Mielestäni ympäristöön voi vaikuttaa monella tapaa vaikka asuisikin ”kaupungissa”. Joten älä huoli sukulaismiehesi sanoista, ne olivat varmastikkin vain ajattelemattomuutta ja ihmiselle yleistä stereotypista kategorointia.

    Ympäristöuutiset kootusti:
    http://www.kookas.fi/news/150

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi