Kuvituskuva

Mistä on huomisen ympäristönsuojelijat tehty?

Kun TV pauhaa vuorotellen mainoksia ja uutisia ilmastokatastrofeista, moni vanhempi miettii, miten saada lapset ottamaan vastuuta ympäristöstä. Tarvitaan ötököiden ihmettelyä, keskusteluja sinilevän äärellä ja aktiivista toimintaa ympäristön puolesta.

Jälkien jäljittämistä ja muita luontoelämyksiä

”Meillä alkoi lasten ympäristökasvatus sunnuntaiaamujen lehdenhakureissuista. Se oli vain toista kilometriä edestakaisin, mutta lapset alkoivat pitää varhaisaamuisesta lenkistä”, kertoo Vuokko Kiikoisista. Lehdenhakureissulla katseltiin jälkiä, kun hirvi tai peura oli yöllä ylittänyt tien. Kielot, peltokorte, ojakellukka ja pajunkissa tulivat tutuiksi. Keväisin osallistuttiin kyläyhdistyksen tienpiennarsiivouksiin. ”Emme suunnitelleet etukäteen ympäristökasvatusta, mutta nyt jo aikuistuneet lapsemme näyttävät silti ottaneen asian omakseen.”

Kodin ekotekoja

”Perheessämme on kolme alle kouluikäistä lasta. Kaikki lapset osaavat jo lajitella jätteitä keittiömme kierrätysastioihin. Myös sähkön ja veden säästämisestä olemme puhuneet”, kuvailee Karjaalla asuva Annina perheensä ympäristökasvatuskäytäntöjä. Heillä esimerkiksi vesi valuu hampaiden pesun tai suihkussa käynnin aikana vain tarvittaessa. ”Odotan innolla, josko lapsistamme kasvaa meitä ympäristötietoisempia. Pienet teot ovat tärkeitä, kun ajatellaan ihmisiän pituutta ja sen aikana tapahtuvaa kulutusta.”

Mitä isot edellä…

Keravalainen Birgitta on kokenut ympäristökasvatuksen niin tärkeäksi asiaksi, että hän on ryhtynyt tekemään sitä vapaaehtoistyönä. ”Olen pukenut huoleni Roskisnalle-hahmon sisään. Kiertelen kouluissa, päiväkodeissa ja erilaisia tilaisuuksissa kertomassa ympäristön kunnioittamisen tärkeydestä”, kahden lapsenlapsen isoäiti kertoo. Myös luontokoulunopettaja Nina korostaa arvoihin ja asenteisiin vaikuttamista: ”Kasvattajan esimerkki on hyvä pohja ympäristökasvatukselle.”

Tietoa, kokemuksia, toimintaa!

Ympäristökasvatus mielletään usein vain roskien lajitteluksi ja luonnonharrastukseksi, vaikka kyseessä on paljon monimuotoisempi ja kokonaisvaltasampi asia. Eräs alan tunnetuimmista teorioista on ympäristökasvatuksen puumalli. Se korostaa kolmea tasaveroista osa-aluetta kasvatuksessa: tietoa ympäristöstä, toimintaa ympäristössä sekä toimintaa ympäristön puolesta.

Eheyttävässä ympäristökasvatuksessa ideana on, että näiden kaikkien ulottuvuuksien tulisi olla läsnä yhtä aikaa. Lisäksi pitäisi oppia perustelut sille, miksi ympäristökasvatuksen kautta saatu oppi on hyvän elämän kannalta tärkeää. Joissakin malleissa korostetaan myös luottamuksen kehittymistä omiin vaikutusmahdollisuuksiin.

Kasvatuksen erilaisten ulottuvuuksien lisäksi ympäristöherkkyys liittyy tutkimusten mukaan vastuullisen käyttäytymisen oppimiseen. Hungerfordin ja Volkin kuuluisassa mallissa se määritellään ”empaattiseksi suhtautumiseksi ympäristöön”. Erityisesti lapsuudessa saadut rikkaat luontokokemukset vaikuttavat ympäristöherkkyyden syntyyn. Muita vähemmän tärkeitä ympäristövastuun pohjustajia ovat tiedot ekologiasta, asenteet esimerkiksi saastumista ja teknologiaa kohtaan – sekä androgyynisyys eli kärjistetysti tyttömäisyys pojissa ja poikamaisuus tytöissä.

Ympäristövastuullisuus rakentuu askel kerrallaan. Ihan pienten lasten kanssa tärkeintä on oma luontosuhde ja myönteiset elämykset luonnossa.

Annukka Berg

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Luonnonsuojelijassa (2/2007)

Tagit:

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi