Kuvituskuva

Minä ja aari maata

Palstaviljelin elämäni ensimmäistä kertaa viime kesänä. Alkuperäinen aikomukseni oli järjestää itselleni kesäloman ajaksi jotain sellaista puuhaa, jota ei voi tehdä kotona tietokoneen äärellä. Muodikasta viljelyä harrastettaisiin tietenkin yhdessä lasten kanssa ja sato korjattaisiin alakerran kylmäkellariin. Käytännössä se ei mennyt ihan niin. Mutta  luulen että homma ei jää tähän yhteen kesään…

En ole koskaan kovin paljon ymmärtänyt kasveja tai kukkia. Tuppaavat useinkin olemaan lyhytikäisiä tai muuten ronkeleita. Olen kasvattanut joinain vuosina isäni antamista taimista kesäkurpitsoja. Kauniista kasvista ja taidokkaista pölytysoperaatioista huolimatta itse kesäkurpitsat ovat jääneet pieniksi huonon lannoituksen vuoksi. Samoin on käynyt tomaateille ja kurkuille, jotka kaipaavat vettä. Kaikki kasvit, joita voi viljellä ruukussa ovat ihan siistejä ja cooleja, mutta niiden tuoma ilo on lähinnä visuaalinen ja ilmaa puhdistava. Kerran sain kasvatettua ruukkuun upean sitruunamelissapöheikön, mutta jostain syystä sekin nuutui. Yrtit eivät kai saaneet tarpeeksi vettä.

Joka kevät kuitenkin iskee sellainen olo, että siemenet kuuluvat multaan ja sen mullan pitää olla siinä ikkunalaudalla. Tänä keväänä päätin, että en laittaisi taimia herättämään turhaa sääliä ja itsetunto-ongelmia. Tulos kun on usein kertakäyttöinen, ei kovin ravitseva. Mutta onneksi se ei ollut este sille mitä seuraavaksi tapahtui.

Kotikaupungissani vuokrataan kansalaisille maata halvalla hinnalla kesäksi palstaviljelyä varten. Miksi en siis kokeilisi sellaista? Lähimmät vapaat palstat ovat vain kilometrin päässä kotoa.

Ensimmäinen silmäys maahan luotiin kokeneemman toverin kanssa, joka kuulosti ammattilaiselta arvioidessaan maan ravinnepitoisuuksia. Toisella kerralla maata lähestyttiin perheen pienimmäisten kanssa ja aikaan saatiin, no, ehkä hieman onneton tapaus eli naurismaa! Pikkuhiljaa aarille nousi pari porkkanapenkkiä, pottuja, sipulia, hernettä, yrttejä… Kaikki kasvoivat jotenkuten sinnepäin. Rikkaruohot olivat menestyneimpiä.

Välineinä minulla oli pikkuveljeltä lainattu talikko ja isältä saatu harava. Kanankakkaakin sain maahan ja naamani multaan. Kasteluveden kannoin repussa kaikenlaisissa pulloissa. Onneksi loppukesästä satoi säännöllisesti ja maa oli märkää. Hyttyset pysyivät loitolla kun muisti suhauttaa myrkkyä ranteisiin ja hellehatun lieriin. Parhaimpina päivinä vältti ötökät ja paahtavan auringon kun matkaan lähti jo aamukahvin jälkeen.

Opin kääntämään maata, erottamaan porkkananlehdet muista lehdistä, pukeutumaan oikein ja  löysin  mahtavan paikan rauhoittua. Oikeastaan parasta oli juuri se, että sai viettää kolme tuntia putkeen kyykyssä ja ihmetellä omien käsien ja maan suhdetta. Mitä enemmän nyppi ruohoja rivien välistä, sitä hienommalta maa näytti. Silloin tällöin – eli todella harvoin – lapset pääsivät katsomaan kasvun etenemistä.

Teknisestä näkökulmasta luonnon kanssa tehty yhteistyö ei ollut ehkä täydellinen suoritus puoleltani. Vaikka minulla oli jonkun verran kokemusta siemenistä, taimista ja kastelusta, avomaa ja sen olosuhteet olivat vieraat. Ensi vuonna tiedän, että porkkana kannattaa harventaa heti kun voi. Ensi vuonna laitan avomaankurkun ja basilikan taimet kasvamaan hyvissä ajoin. Ensi vuonna tuen herneet vaikka metalliputkilla, etteivät ne vietä maata. Kokemuksena palsta oli kuitenkin täydellinen kesäkaveri. Kesän perunat ja sipulit ovat parasta gourmet-ruokaa! Yrteillä saa vieläkin kesämakua ruokiin ja salaatteihin. Ensi kesänä tiedän mitä teen ja haaveilen siitä jo!

Tagit: , , ,

4 kommenttia

  1. Itselläni oli vähän samankaltaisia kokemuksia, vaikka olenkin aika hyvä pitämään huonekasvit hengissä. Kaikesta huolimatta kasvimaalta tuli mukavasti satoa, joskin parasta oli se herneiden popsiminen suoraan kasvimaalta. :) Harmillisesti töiden takia kasvimaalla käyminen tapahtui aina kiireessä. Ehkä jonain toisena kesänä olisi aikaa kuopsutella palstalla kaikessa rauhassa!

  2. Onko olemassa helppoja, vähätöisiä (=omatoimisia) ruokakasveja (yksivuotisia) puutarhaan, jota ei pääse katsomaan montaakaan kertaa kesässä? Herne? Peruna? Pavut?? Onko olemassa joku viljelymenentelmä, esim. kateviljely, jolla rikkaruohot pysyisivät jotenkin poissa jne.

  3. Istukassipuli pärjää aika hyvin itsekseenkin, jos sataa edes vähän. Perunaa ei tarvitse kitkeä, se kasvaa sen verran vahvasti, että rikkakasvit eivät pärjää kilpailussa. Mullata olisi hyvä jossain vaiheessa.

  4. Heippa,

    voin kyllä myöntää että tunnen vain herneen, perunan, salaatin, porkkanan, mutta aika tuurilla niidenkin kasvatus on onnistunut ja joitain rikkaruohoja tietenkin kans jo tunnistan rikkaruohoiksi. Kannattaa googletella tai sitten jos löydät ET-lehden puutarha-teemanumeroita edellisiltä vuosilta niin niissä on hyviä vinkkejä (viime vuotinen oli tosi inspiroiva)

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi