Kuvituskuva

Mikäs se naistenpäivä olikaan?

Hyvää naistenpäivää! Vai pitäisikö sanoa kaksi yhden hinnalla -päivää, ruusu- ja suklaapäivää. Taisin itse olla 12-vuotias, kun tunsin ensimmäisen kerra epämääräistä ärsytystä naistenpäivän kunniaksi ostetun ruusun takia. Nykyisinkin käytäntö turhauttaa. Hömppäsirkus on haudannut alleen yhteiskunnallisen keskustelun. Oikeastaanhan kyseessä on naisten oikeuksien päivä, mutta kuinka moni sitä enää muistaa?

Sinänsä jotkut naistenpäivän houkutukset ovat ihan kivoja, kuten se, että uimahallissa voi uida tunnelmavalaistuksessa tai että kirpputorilta saa kaksi vaatetta yhden hinnalla. Mutta silti on valitettavaa, että päivän sisältö on muuttunut. Monen mielestä on hauskaa, että naisia huomioidaan (niin, yhtenä päivänä…), mutta harmittomilta ja mukavilta vaikuttavat huomionosoitukset ovat pois tärkeämmiltä asioilta. Työpaikalla annetaan ruusu, eikä esimerkiksi palkankorotusta. Sitten (alipalkattu) työntekijä voi työpäivän jälkeen hyödyntää yhden päivän ajan alennusmyyntejä kosmetiikassa, kahvilatuotteissa ja vaatteissa, ja saada hyvän mielen, kun häntä tällä lailla kerran vuodessa muistetaan ja liehitellään. Lopputulos on, että yhteiskunta ja maailma eivät muutu. Ainoastaan raha liikkuu ja kauppa käy. Loppujen lopuksi vain kaupalliset tahot hyötyvät.

Tällä lailla saadaankin vaiennettua mahdollinen tyytymätön nurina. Ei porukka ehdi barrikaadeille, kun on juostava kaupoissa. Kun niin monta erilaista tarvetta ja mielitekoa saa tyydytettyä, unohtuu, että jotain piti systeemissä muuttaakin. Naistenpäivä on hyvä esimerkki tuotteistetusta merkkipäivästä, mutta vaikkapa ystävänpäivän rihkamaan verrattuna turhauttavampi juuri siksi, että krääsän alla olisi yhteiskunnallisempikin sanoma, joka nyt on lähes unohdettu.

Viime vuonna naistenpäivänä olin Barcelonassa, jossa äänekäs mielenosoitus eteni pitkin Ramblan turistikatua. Kielimuurin vuoksi jäi epäselväksi, mitä mielenosoittajat vaativat, mutta tuskin ainakaan ruusuja ja suklaata. En tiedä, näkyykö kansainvälinen naistenpäivä Kataloniassa miten muuten (takuulla siellä on omat hömppänsä myös), mutta mielenosoitus oli jotain, minkä voisimme lainata tänne meillekin. Oma visioni naistenpäivästä olisikin Reclaim the Street -tapahtuman kaltainen karnevaali, jossa otettaisiin jokin yhteiskunnan osa-alue haltuun ja pyrittäisiin konkreettisesti muuttamaan asioita. Maailmanparannus on nimittäin parempaa itsensä ja muiden hemmottelua kuin shoppailu. Tämän vuoden naistenpäivän toivotukseni onkin: Vähemmän shoppailua, enemmän meteliä oikeista asioista!

Tagit: , ,

1 kommentti

  1. Hyvä Elina! Minuu ärsyttää myös tuo krääsää naistenpäivänä -meininki, eivät kaikki naiset ilahdu stereotyyppisisti meikeistä ja kenkäalesta. Naistenpäivän toivotukset lämmittävät mieltä aidosti, kun ne tulevat ystävältä eivätkä mainostajalta.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi