Kulutus.fi
Hiljaisuutta aistimassa Lapisssa Urho Kekkosen kansallispuistossa.
Kuvituskuva

Mihin katosi hiljaisuus?

Polku johtaa hiekkatieltä ylämäkeä kuusikkoon. Laskevan auringon säteet valaisevat lehvien varjostamaa metsää ja lurittaapa toiveikas sinitiainenkin vielä kaikuvan laulunsa. Maa on sula ja jossakin solisee kevätpuro. Luonnon äänet ovat enemmän kuin tervetulleita. Toivon, että saan vihdoin viettää iltani ja yöni rauhassa, kaukana ihmisten valtaaman maailman melusta ja metelistä.

Etenen lähes ääneti kohti kartalle merkittyä tulipaikkaa ja haistelen metsän kosteaa tuoksua. Reittini kulkiessa pienen suon reunaa pitkin sieraimiini tulvahtaa häivähdys suopursua. Ihastelen valon ja varjojen leikkiä ja unohdan välittömästi kaikki arkiset huoleni.

Teen tulet, syön illallista kaikessa rauhassa ajatuksiini uppoutuneena ja keitän yrttiteetä tummuneessa pannussani. Sitten ripustan riippumattoni kahden männyn väliin ja kääriydyn lämpimään peurantaljaan. Taivaalla näkyisi tähtiä, mutta olen liian väsynyt ihaillakseni niitä hetkeä pitempään. Suljen silmäni. Uni ei tule aivan sillä sekunnilla, koska arkiset mietteet pyörivät yhä mielessäni. Jostakin kaukaa kuuluu lentokoneen humina. Se on onneksi tarpeeksi kaukana.

Herään virkeänä lintujen lauluun ja huomaan nukkuneeni paremmin kuin koko edeltävän viikon aikana kotonani. Aamu on viileä, mutta reipas touhuaminen saa sykkeen pian kohoamaan ja kehon lämpimäksi. Oloni on aivan mahtava.

Kävellessäni kohti tuttua hiekkatietä kuulen jo läheisen autotien äänet. Alkaa yhtäkkiä ahdistaa. Linja-autopysäkin ohi suhahtaa autoja muutaman sekunnin välein. Bussin ikkunasta alkaa pian erottua korkeita rakennuksia ja tehtaiden piippuja. Joku pälättää kovaäänisesti kännykkäänsä. Radio pauhaa taustalla.

Eteläisessä Suomessa on enää harvoja paikkoja, joissa saa nauttia edes vartin hiljaisuudesta, hetkestä ilman ihmisen tuottamia ääniä. Vielä harvemmin pääsee nauttimaan maisemista ilman mitään ihmisen rakentamaa tai muokkaamaa. Harvat laajat metsätkin ovat hiekkateiden puhkomia ja kesämökki tai parikin kohoaa lähes jokaisen lammen rannalla. Mitä enemmän teitä, autoja ja loma-asuntoja pitkienkin välimatkojen päässä, sitä enemmän liikennettä ja melua. Kaikki tässä yhtälössä vaikuttaa kaikkeen. Siten voimme suoraan vaikuttaa hiljaisuudenkin määrään.

Desibelien määrä vaikuttaa meistä jokaiseen. Melulla on tutkitusti monia haitallisia terveysvaikutuksia. Se vähentää keskittymiskykyämme ja vastustuskykyämme sekä vaikuttaa meihin stressin tavoin: olo muuttuu vähitellen levottomaksi, uupuneeksi tai tyytymättömäksi. Maailmamme on muuttunut niin meluntäyteiseksi, että korvamme saavat päivisin tarpeeksi lepoa vain harvoin.

Ehdotan sinulle ja kaikille muillekin seuraavaa: jätetään ne kesämökit ja 150 neliön asunnot rakentamatta, viikonloppulennot varaamatta, uudet autot ja moottoriveneet ostamatta, kotiteatterit hankkimatta ja metsät hakkaamatta. Yksinkertaistetaan elämää, kuunnellaan hiljaisuutta.

Yksilö saa suurimman muutoksen saa aikaan omilla asumis- ja liikkumisratkaisuillaan. Voisimmeko viettää lomamme vuokramökeissä tai maatilamajoituksessa? Kesämökin rakentaminen, kunnossapito ja säännöllinen matkaaminen on yllättävän kallista ja kuluttavaa. Onko kesäloma enää rentouttavan hiljainen, kun mökkitontteja kohoaa vieretysten?

Pienemmätkin elämäntapamuutokset ja valinnat vaikuttavat. Miksi kulkea omalla autolla, jos ei ole aivan pakko? Polkupyörä ja omat jalat ovat saasteeton, hiljainen ja etenkin kaupunkiolosuhteissa nopea tapa liikkua paikasta toiseen. Siinä samalla pääsee tutustumaan myös rauhallisempiin reitteihin – miltä tuntuisi pyöräillä töihin aamuseitsemältä puiston tai metsikön halki ja kuunnella luonnon ääniä? Kokeilisitko lähteä juoksulenkille tai iltakävelylle ilman musiikkisoitinta? Entä voisitko pidentää kahvitaukojasi ja kiireen tunteen sijasta keskittyä nauttimaan hetkestä? Vastineeksi kuvatun kaltaisista valinnoista saamme elämäämme runsaasti enemmän rauhaa ja hiljaisuutta, jota ei voi rahalla ostaa.

Tagit: , ,

1 kommentti

  1. Kun Islannin tulivuorenpurkaus syöksi Euroopan taivaalle tuhkaa, hiljeni lentoliikenne kummasti. Ainakin tästä meidän yli menee sellainen reittikoneiden autostrada, että parhaimmillaan tai pahimmillaan taivaalla on 4-5 konetta yhtä aikaa näkyvillä ja myös kuuluvilla, emmekä todellakaan asu lentokentän naapurissa -lähimpänä sijaitsevalle Ruskonkin lentokentälle on tuollaiset 60-70 km suuntaansa linnuntietä. Kyllä sen vaan huomasi äänimaisemassa, kun tuhka seisautti lentokoneet. Siinä tuli ääniaikamatka jonnekin 50-luvulle, jolloin ei vielä juurikaan lennelty¨eikä siis kuulunut noiden suihkareiden jyrinöitä, kohinoita ja ujelluksia.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi