Kuvituskuva

Mene metsään, helsinkiläinen, se on ihan siinä takapihalla

En ole kotoisin Helsingistä, mutta sattuneesta syystä näyttää siltä, että täällä tulee nyt vietettyä ainakin seuraavat neljä-viisi vuotta. No, eipä siinä sinänsä mitään, Helsinki on kiva paikka täynnä monipuolisia mahdollisuuksia niin työn kuin harrastustenkin puolesta. Sitten aloin miettimään vakavammin – kauppaan sisältyy ainakin toistaiseksi Hämeentien loppumattoman melun ja saasteiden sietäminen, ainaiset ihmisjoukot, polkupyörän kanssa irvistely autojen keskellä, ja niin edelleen ja niin edelleen.

Mitä siis helsinkiläinen tekee, kun sitä alkaa ahdistaa kaupunki? En tiedä, meneekö se metsään haistelemaan puita ja kuuntelemaan hiljaisuutta, mutta se minulle tuli mieleen sopivana vaihtoehtona. ”No, eihän täällä nyt mihinkään luonnonrauhaan helposti pääse” oli ensimmäinen ajatukseni. Muutin mieleni, kun löytyi Metsähallituksen verkkopalvelu Luontoon.fi. Sieltä löytyy vaikka mitä tietoa, siitä miten helsinkiläinenkin pääsee metsään. Ja metsään meno, kuten nykyisin kaikki muukin, on tehty varsin helpoksi. Ei tarvitse olla kovin kummoinen eräihminen, että pärjää yli viikonlopun bussimatkan päässä olevalla luonnonsuojelualueella. Kartan lukeminen on suhteellisen helppoa, yksinkertainen ruoka ja pannukahvi maistuvat lyhyenkin patikkamatkan jälkeen tolkuttoman hyvältä ja suosituimpiin kohteisiin löytyy myös ihan sellaisia ”turistioppaita”.

Testasin ensimmäisenä lähiluontokohteenani Nuuksion ympäristöä. Viikonlopun aikana naurettavan lyhyen matkan päässä Helsingistä sijaitsevalta Nuuksion kansallispuistosta löytyy niin täydellistä rauhaa, etten olisi ehkä kokeilematta uskonut. Minusta ihan relevantti vaihtoehto viettää viikonloppu myös vaikka lastenkin kanssa sen sijaan, että hujauttaisi esimerkiksi lautalla Tukholmaan tai Tallinnaan. Eri asia on tietenkin, miten suuri kiinnostus on kasvattaa lapsia ymmärtämään luontoa, jos siitä on itsekin jo kasvanut ulos. Samoin soisi useampien järjestävän viikonlopun ylittävää tekemistä ystäviensä kanssa muutoin kuin sillä edellytyksellä, että jollakulla on pakko olla auto tai että netistä sai halvat lennot.

Lopuksi muutama huomautus. Huomattavan harvaan asutun maamme luonnosta on suojeltu vain noin yhdeksän prosenttia (Ympäristöministeriö 2010), josta merkittävä osa tietenkin aivan muualla kuin eteläisimmässä Suomessa. Kun sitä luontoa kerran on suojeltu, sitä pitäisi myös osata mennä katsomaan – se on siellä myös ihmisen iloksi. Valitettavasti ainakin heti luonnonsuojelualueiden välittömässä ympäristössä yhteisillä ulkoilualueilla, jotka siis myös ovat kauniin luonnon keskellä, luontoon meneminen näyttää kuitenkin tarkoittavan myös käsittämättömien roskamäärien roudaamista edestakaisin. Vieraat kuskaavat mitä omituisinta rojua luontoon ja jättävät sen sinne. Ihan ok on tietenkin laittaa se tarjottuihin roska-astioihin, mutta sekin aiheuttaa liikennettä ja tuhlaa niitä varoja, joita voitaisiin käyttää itse luonnonsuojelutyöhön.

Jos ja toivottavasti kun sinne metsään sitten menee, saa kokea rauhaa, kauneutta ja rentoutusta parhaimmillaan. Kuitenkin pitää muistaa, että sinne ei mennä repimään, tallomaan, meluamaan ja roskaamaan. Jos metsään jaksaa kantaa täyden mäyräkoiran, ei luulisi olevan kummoinen homma kantaa se sieltä tyhjänä pois. Luonto ei ole kaukana helsinkiläisestäkään, se pitää vaan löytää siitä takapihalta ja oppia kunnioittamaan sitä.

Lähteet

Metsähallitus (2010). Luontoon.fi -verkkopalvelu.

Ympäristöministeriö (2010). Suojeluohjelmat ja -alueet.

Tagit: , , ,

1 kommentti

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi