Kuvituskuva

Matkoja tiedossa?

Törmäsin juhlissa vanhaan tuttavaani.

– Onko sulla matkoja tiedossa? hän kysyi. Itse hän kertoi olevansa menossa New Yorkiin.

Tajusin, että lomamatkojen selostaminen kuuluu tuttavapiirissäni peruskuulumisten vaihtoon. Jos matkalle ei olla lähdössä, siltä ollaan juuri tulossa. Eikä kyseessä ole mikään lähialuematkailu tai slow travel. Kiireiset työssäkäyvät suhauttavat Kuubaan tai kaupunkilomalle Cadiziin tietenkin lentokoneella.

En tiennyt mitä vastaisin. Ilmastosyistä olen päättänyt tehdä enää yhden lentämistä vaativan lomamatkan elämässäni. Yksi Kuuban matka tuottaa lähes seitsemän kertaa niin paljon ilmastopäästöjä kuin keskivertointialainen saa aikaan vuodessa.

Biletunnelmissa tuntui kuitenkin puisevalta alkaa selittää, että ”kun on tää ilmastomuutos ja lentäminen on hirveän vahingollista”.

Aloin pohtia, miksi matkustelu on meille korkeakoulutetuille kolmekymppisille niin tärkeää. Matkustelevat tuttavani tietävät kyllä, mistä ilmastonmuutoksessa on kyse. He kierrättävät huolellisesti jätteensä, vähentävät lihansyöntiä ja saattavat jopa luopua autostaan. Miksi kaukomatkailusta ei olla valmiita luopumaan?

Olemmeko vain itsekkäitä ja nautinnonhaluisia? Aavistelemmeko, että pian lomalentelystä tulee liian kallista, kenties jopa kiellettyä, ja käsillä ovat viimeiset hetket päästä kauas pois?

Maailmalta löytyy kieltämättä kiinnostavia kolkkia. Rakastan itsekin matkustelua, enkä ole ollenkaan varma, pystynkö pysymään päätöksessäni.

Yksi syy ihmisten matkusteluintoon voi olla työn ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen. Loma ei tunnu kunnon lomalta, jos työasiat eivät jää vähintään tuhannen kilometrin päähän.

Kysyin asiasta myöhemmin eräältä ystävältäni. Hänellä oli teoria: kyse on sosiaalisesta statuksesta. Kouluttautuneelle keskiluokalle on tärkeää osoittaa, että muut maat ja kulttuurit kiinnostavat. Ajatellaan, että matkustelu avartaa.

– Miten ne siellä New Yorkissa avartuvat? Menisivät edes Teksasiin, ystäväni tokaisi.

Ehkä asenteet kaukomatkailua kohtaan muuttuvat pikku hiljaa. Huomasin, että Helsingin Sanomien Gambia-matkailujuttu kirvoitti verkkoon paheksuvia kommentteja ilmaston pilaamisesta.

Uudet käsitteet saattavat myös auttaa. Ajatushautomo Demoksen Aleksi Neuvonen totesi lehdessä, että kuluttajia kannattaisi innostaa vähentämään hiilipäästöjään samaan tapaan kuin Pohjois-Karjala-projektilla kannustettiin ihmisiä syömään terveellisemmin.

Nyt tiedän, mitä vastaan jatkossa matkasuunnitelmiani uteleville kavereille. Sanon, että olen hiilidieetillä.

Tagit: , , , , , , ,

2 kommenttia

  1. Itselleni loma on enemmän henkinen tila kuin tietty paikka jossain kaukana. Rentoutuminen ja rauhoittuminen helpottaa kummasti, kun laittaa puhelimen pois päältä ja änkee tietokoneen kaapin perille. Irtiotto arjesta (erityisesti tiskipöydästä) on toki tarpeellista, mutta ei se vaadi noin suurta muutosta. Usein maiseman vaihto mihin tahansa kotoa muualle auttaa, eikä siihen lentokonetta tarvita.

  2. Kiitos hyvästä blogista!

    Olen huomannut ihan saman: matkoista kyseleminen on nykyajan small talkia. Ja vaikka lentomatkailun päästöistä tiedetään, tuntuu lentämisen lopettaminen kokonaan aivan liian suurelta uhraukselta. Lentäminen on halpaa ja nopeaa ja tuntuu monesti ainoalta vaihtoehdolta. Huonon omantunnon voi peittää monella tavalla: voi maksaa lentoveroa tai keksiä itselleen lentokiintiöitä.

    Eräs kaveri kertoi, että hän on päättänyt lentää vain kerran vuodessa. Se tuntui parannukselta verrattuna aikaisempien vuosien matkojen määrään. Minä olen lentänyt tänä vuonna Eurooppaan jo kaksi kertaa, vaikka aikaisemmin uhosin, että niin lähelle kuin Eurooppaan en lennä. Tänä vuonna sitten selitin itselleni, että koska aikaisemmin olen lentänyt niin vähän, niin nyt voin kyllä lentää vähän enemmän. Viikonloppu ystävän häissä Hollannissa oli aikamoista ilmastotuhlailua, mutta toisaalta harmitti niin vietävästi etten ollut moneen vuoteen nähnyt ystävääni tiukan Euroopan lentokieltoni vuoksi. Junalla matkustamiseen kun ei (muka) löytynyt aikaa tai rahaa.

    Kun eletään kansainvälisessä maailmassa, on vaikea jättäytyä siitä sivuun pysyttelemällä koto-Suomessa tai lähialuematkailussa. Syksyn pimeys saa haaveilemaan matkustelusta vieläkin enemmän. Miten olinkaan rinta rottingilla pari vuotta sitten marraskuussa, kun saatoin kehuskella vaihtavani Suomen loskatalven Argentiinan lämpöiseen kevääseen! Minä mokoma nautin, kun ihmiset kommentoivat olevansa kateellisia.

    Hiilidieetti kuulostaa kyllä hyvältä. Kyllä sillä ennemmin kannattaa kehua kuin etelän matkoilla.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi