Kuvituskuva

Mainoksia valepuvussa?

Luin taannoin naistenlehteä viisi sivua yhteen menoon, kunnes tajusin lukeneeni koko ajan mainosta. Juttu käsitteli ihonhoitoa talvisaikaan. Hälytyskellot soivat vasta, kun viidennellä sivulla oli perusmainos samaisesta talvi-ihon ihmeaineesta, jota pari julkkista oli edellisellä sivulla kehunut suosikkituotteekseen.

Tällaisia journalistisen jutun muotoon puettuja mainoksia kutsutaan advertoriaaleiksi. Kuten yleensäkin, tämänkin advertoriaalin ensimmäisen sivun yläreunassa luki laihalla tekstityypillä  Ilmoitus, mutta se oli jäänyt minulta huomaamatta.

Miten mainosjuttu oli onnistunut hämäämään minua? Sen tekstityypit ja taitossa käytetyt värit eivät olleet ihan samanlaisia kuin lehden varsinaisissa jutuissa, mutta hyvin samantyyppisiä ne olivat.

Ärsytti. Haluaisin tietää, milloin luen mainosta ja milloin tavallista juttua. Ja minä olen sentään  ammatiltani toimittaja. Uskoisin erottavani mainoksen, jos sen halutaan erottuvan.

Lähetin joukolle naistenlehtien päätoimittajia kyselyn advertoriaaleista. Kysyin, myydäänkö niitä heidän lehtiinsä ja kokevatko he niitä mitenkään ongelmallisiksi.

Sain vastaukset viideltä päätoimittajalta. Kaikki kertoivat julkaisevansa advertoriaaleja lehdissään ja kaikki tuntuivat olevan vakuuttuneita siitä, että lukijat tunnistavat ne mainoksiksi.

Osa päätoimittajista oli sitä mieltä, että Ilmoitus tai Ilmoitusliite-teksti jutun yläkulmassa riittää erottamaan advertoriaalin journalistisista jutuista. Osa vastanneista mainitsi, että advertoriaalien on  erotuttava myös visuaalisesti muusta lehdestä.

Pelkäänpä, että päätoimittajat ovat hieman liian optimistisia lukijoidensa medialukutaidon suhteen. Kuluttajaviraston lakimies Katri Väänänen on samoilla linjoilla. Hänen mielestään advertoriaalit eivät keskimäärin erotu riittävän hyvin.

– Varmasti monille jää niistä mielikuva, että kyseessä oli normaali artikkeli, Väänänen toteaa.

Kuluttajansuojalaissa todetaan, että kuluttajan pitää pystyä tunnistamaan mainonta ja ymmärtämään sen kaupallinen tarkoitus.

Kuluttajavirasto on kerran antanut yritykselle huomautuksen advertoriaalista. Kyseessä oli Helsingin Sanomien välissä ilmestynyt erillinen mainoslehti, joka markkinoi kultaa sijoitustuotteena. Lehti oli tehty journalistiseen muotoon ja näytti faktatiedolta, mutta sen kannen ylälaidassa oli pienellä teksti Ilmoitus. Kuluttajaviraston mukaan tämä ei riittänyt mainoksen tunnistamiseen.

Väänäsen mukaan on aina tapauskohtaista, erottuuko advertoriaali riittävästi.

– Kuluttajan pitäisi ymmärtää ensisilmäyksellä, että kyse on mainoksesta.

Väänäsen mukaan advertoriaalien hämäävyys on yleinen ongelma, mutta Kuluttajavirastolla ei riitä resursseja paneutua siihen. Kuluttajat eivät myöskään valita aiheesta virastolle.

Ehkä mainonnan erottumisen pohtiminen tuntuu suomalaisista vanhanaikaiselta. Niin monessa muodossa mainontaa nykyään esiintyy, tapahtumasponsoroinnista tv-sarjan tuotesijoitteluun. Minä haluaisin silti tietää, milloin edessäni on mainos, vanhanaikaista tai ei.

Tagit: , , , ,

2 kommenttia

  1. Minulle on käynyt joskus niin, että olen meinannut hypätä ihka oikean toimituksellisen naistenlehtisivun yli, sillä se on näyttänyt ensivilkaisulla mainokselta – asettelu on ollut jollain lailla mainosmainen. Eli kyllä tällä hämärtymisellä on negatiivisia vaikutuksia ihan ”varsinaisenkin” lehtisisällön kannalta…

  2. Itse olen myös sortunut tähän ja havahduin siihen tätä lukiessani.Kerran vuoroani hammaslääkäriin odottaessani huomasin,että en lukenut varsinaisesti lehteä vaan mainoksia ja hyvin innokkaasti.Mainokset lehdissä ovat hyvin olevia ja koukuttavia.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi