Kuvituskuva

Maalla kuluttaa vähemmän

Minun piti kirjoittaa jostain aivan muusta ja jo viime viikolla, mutta karkasinkin maaseudulle. Lähdin ystäväni kanssa hänen poikakaverinsa luokse Valtimolle, pohjoisimpaan Pohjois-Karjalaan lähelle Kainuun rajaa. Siellä oli jo lumi maassa, ja eräänä aamuna pakasti.

Sisään kannettava vesi, katuvalottomat hiekkatiet, ulkohuussi ja aamupuuron keittäminen puuhellalla saivat ajattelemaan sitä, kuinka itsestäänselvyytenä sitä ottaakaan elämän kaupungissa. Vaikka oma kommuunimme onkin puulämmityksineen ja kasvimaineen kuin pala maaseutua kaupungin keskellä, on oikea maaseutu jotain aivan muuta.

Kaupungissa ihminen kuluttaa enemmän. Mainontaa ja tarjontaa on rutkasti enemmän maaseutuun verrattuna. Kun kävin Helsingissä, mieli poukkoili jatkuvasti ekokaupasta toiseen pohtien, tarvitsenko nyt jotain. Valtimolla en ajatellut tarvitsevani mitään (paitsi tietenkin oman talon, metsän ja savusaunan…). Myös vettä huomaa käyttävänsä paljon vähemmän, kun sitä ei tule hanasta mielin määrin, vaan sen joutuu kantamaan kaivosta ja lämmittämään itse.

Autoimme puutöissä kantamalla rankoja metsästä talon pihaan niin kauan, kun ulkona oli valoisaa. Elämä kulkee luonnon rytmissä: ulkohommia tehdään valoisan aikaan, sisällä tehtävät asiat kannattaa jättää iltaan. Fyysinen työ raikkaassa pakkasilmassa tekivät hyvää opiskelijalle, joka kuluttaa tällä hetkellä elämäänsä esseitä kirjoittaen ja tenttiin lukien. En minä itseäni aivan kaupunkilaisena ole koskaan pitänyt, mutta silti kaikki tuntui niin erilaiselta, kuitenkin tietyllä tavalla oikealta.

Kävimme kylässä eräässä läheisessä talossa, jossa perhe elää lähes täysin omavaraistaloudessa. Autoimme tervanpoltossa ja perunoiden pesussa, ja saimme päivälliseksi oman maan juureksista ja itse viljellyistä härkäpavuista tehtyä ruokaa itse leivotun ruisleivän kera.

Tänään tuntuikin niin hölmöltä mennä lähikauppaan ostamaan perunoita. Kun elää hetken sellaisten ihmisten kanssa, jotka viljelevät oman ruokansa, tuntuu lähellä tuotetun luomuruoan ostaminen niin toisarvoiselta ja vähäiseltä. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista, mitä kaupungissa elävä ihminen voi tehdä ympäristön, maaseudun elinvoimaisuuden ja suomalaisen työn hyväksi.

Yritän hyväksyä sen tosiasian, että ostopäätöksien harkitseminen ja eettisten ja kotimaisten kausituotteiden suosiminen on tällä hetkellä se, mitä voin maapallon hyväksi tehdä. Haaveilen kuitenkin entistä enemmän maaseudun rauhallisesta elämästä, jossa kasvimaan kitkeminen ja halkojen hakkuu on tentteihin lukemista tärkeämpää.

Tagit: , , , ,

5 kommenttia

  1. Aikamoista maalaisromantiikkaa! Myönnän itsekin joskus haikailleeni maaseudun rauhaan, mutta nykyään arvostan kaupungin (julkisia) liikenneyhteyksiä, ystävien läheisyyttä (ei tarvitse autoa liikkuakseen), harrastusmahdollisuuksia jne. Pitkälti kyse on kai siitä, mihin on tottunut. Pointtini siis vain se, että kaupungissa on helppoa elää ekologisesti ja muutoinkin hyvää elämää:)

  2. Jo vain, kaupungissa ekoelämä on ehkä jopa helpompaa! Ehkä paras vaihtoehto minulle olisi asua maalaismaisessa ympäristössä kaupungin palvelujen lähellä – autojen melua ja kerrostaloja kun en siedä, mutta ystävien läheisyys on kaupunkien plussapuoli.

  3. Mä asun maalla. Aluksi meillä oli useamman vuoden kantovesi, ulkohuussi jne. Sellainen elämä olisi mukavaa, jos aina voisi olla kotona. Kotoa pois päästäkseen tarvitsee auton (bussi yhteyttä ei ole, toki kesäaikaan voi pyöräillä 5km päähän bussipysäkille). Jotta auton ja elämisen voi maksaa, täytyy käydä töissä. Ja kun illalla pimeässä tulee kotiin töistä ja aloittaa luomaan lunta, kantamaan halkoja, vettä jne. niin siitä karisee kyllä romantiikka äkkiä pois. Testien mukaan suurin osa meidän kulutuksesta syntyy autoista. Jos oikeasti haluaa elää ekologisesti, on se helpointa tehdä kaupungissa.

  4. Anna, ymmärrän pointtisi. Ehkä vain harva pystyy elämään maalla autotta, mutta tunnen sellaisiakin ihmisiä. He eivät tosin käy päivätöissä, vaan elävät omavaraisesti tai tekevät työtä, josta suurin osa on mahdollista hoitaa etätyönä.

    Silloin, kun omat päiväni kuluvat yliopistolla tenttiin lukien ja luennoilla istuen, ei paljon naurata tulla illalla kylmään kotiin ja alkaa hakata halkoja ja lämmittää uuneja, saati jos pitäisi vielä vesi kantaa sisään. Sama tilanne siis. Noista kotitöistä nauttii oikeasti vain silloin, kun niitä saa tehdä kaikessa rauhassa. Mielestäni ei ole järkeä asua maalla, jos joutuu käymään monen kymmenen kilometrin päässä töissä autolla.

    Korostan siis aluepolitiikan ja julkisten liikenneyhteyksien merkitystä. Nykyaikana maalla asumista ei niiden avulla juurikaan tueta, koska bussilinjoja sekä työpaikkoja luovia kauppoja, posteja ja kyläkouluja lakkautetaan. Jos silti haluaa asua maalla, on elämänsä rakennettava sellaiseksi, että se on mahdollista.

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi