Kuvituskuva

Maailman tyhmin tekosyy

Muutin viime syksynä taloyhtiöön, jossa kerätään energiajae omaan roskapönttöönsä. Kahteen ensimmäiseen kuukauteen en lajitellut energiajaetta syystä, joka oli omasta mielestäni aivan looginen: en osannut.

Kun jossain vaiheessa harmittelin ääneen ikävää tilannetta siskolleni, hän katsoi minua vähän hölmistyneenä ja kertoi printanneensa itse jääkaapin oveen lapun, jossa lukee mitä energiajakeeseen laitetaan. Ei tarvitse heti osata, vaan voi tarkistaa lapusta.

”En osaa” on tarkemmin ajateltuna yksi hölmöimmistä tekosyistä olla toimimatta. Itse huomaan, että tuo päällepäin ihan järkevältä kuulostava argumentti kätkee usein taakseen laiskuutta (”en ole jaksanut tai viitsinyt opetella”) tai huonoa itsetuntoa (”en varmaan kuitenkaan opi tai kykene siihen”). En halua olla sellainen ihminen, joka toimii omia periaatteitaan vastaan vain siksi, ettei viitsi toimia oikein!

Nyt, kun olen päässyt energiajakeen lajittelua makuun, minusta on tullut oikea lajittelufriikki. On aivan ihmeellistä huomata, ettei sekajäteastiaan tarvitse laittaa juuri mitään! Olen intoutunut entisestään myös biojätteen ja metallin lajittelusta, ja olenpa intoutunut hehkuttamaan lajittelun hienoutta ja helppoutta myös pahaa-aavistamattomille tuttaville, jotka ovat epähuomiossa paljastaneet, etteivät vielä ”osaa” lajitella.

Mielestäni paras lääke ”en osaa”-ongelmaan on juttelu niiden kanssa, joilta homma jo sujuu. Muiden tarinoita kuunnellessa sitä alkaa ajatella, että jos kerran nuo muutkin pystyvät siihen, niin enköhän minäkin. Useimmiten kun kyse ei ole lahjakkuuden vaan tahdonvoiman puutteesta.

Tagit: , , ,

4 kommenttia

  1. Moi, Nelli!
    Olen lueskellut juttujanne ja koen olevani hengenheimolainen. Entisestä partiotytöstä kasvoi tinkimätön kierrättäjä. Ainoa, mitä täytyy varoa, on ahdistuminen väistämättömissä tilanteissa, jolloin toimii arvojaan vastaan; eräät läheisesti tuntemani henkilöt lämmittävät yli satavuotista taloaan sähköllä… Olen erittäin ylpeä, kun olen saanut jatkaa pitkälle vietyjä lajittelutaitoja suurelle joukolle seuraavia sukupolvia. Eräs lähes kuusikymppinen suurperheen huoltaja oli luonamme talkoissa. Hän toimi ripeästi, turhaa kamaa lensi roskikseen vauhdilla. Huomasin toteavani toistuvasti, ystävällisesti mutta ääni vähitellen kohoten: ei kaatikseen, laita se energiasäkkiin! Vasta tuntien hommailun jälkeen paljon tietävä ja osaava ystäväni pysähtyi ja kysyi: anteeksi, mutta mitä tarkoitat energiajätteellä? Nelli, sinun sukupolvellasi on toivoa! Lämmöllä: Maikki.

    • Moi Maikki,
      Kiitokset kommentista! Lajittelutaidot tuntuvat tosiaan olevan paljolti sukupolvelta toiselle periytyvä juttu, omassa kodissa tehdään niin kuin on totuttu lapsuudenkodissakin tekemään. Vaatii rohkeutta ”ojentaa” toisia lajittelutavoissa, mutta itse olen aina vilpittömän kiitollinen kun saan joltakulta hyvän vinkin. Juuri eilen Milla kurkkasi roskikseeni ja mainitsi, että leivinpaperin saa laittaa biojätteeseen. Mistä noita kaikkia asioita tietäisi, ellei joku kerro?

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi