Kuvituskuva

Luovaa ekokirjanpitoa, syntipukkeja ja kierrätystä

Ilahduin suuresti nähdessäni George Monbiot’n blogitekstin Guardianin nettisivulla. Otsikolla Let’s stop hiding behind recycling and be honest about consumption (12.4.2013) Monbiot kirjoittaa, kuinka teollistuneiden maiden tulisi olla rehellisiä kulutuksemme vaikutuksista.

Monbiot kuvaa hyvin, kuinka ekoteoiksemme laskemme sen, että jaksamme ja muistamme kierrättää. Ilmastonmuutoksesta vieritämme syyn köyhempien maiden niskoille ja päivittelemme sitä, kuinka maailman köyhimmät jaksavat lisääntyä. Tämä syntipukin löytäminen mahdollistaa sen, että voimme jatkaa omia tuhlailevia kulutustottumuksiamme.

Syyn vierittäminen muiden niskoille on luonnollista. Tämän on mahdollistanut myös se tapa, jolla mittaamme päästöjä kansainvälisesti. Käytännössä esimerkiksi suomalaisesta kulutuksesta aiheutuvat päästöt eivät kartutakaan Suomen saldoa, vaikka ne täällä kulutetaankin. Sen sijaan syyn saa niskoilleen tuottajamaa kuten esimerkiksi Kiina. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka virallisten mittauksien mukaan esimerkiksi Ison-Britannian päästöt ovat tippuneet 19% aikavälillä 1990-2008, käytännössä ne lisääntyivät 20 prosentilla.

Mikäli päästöjä mitattaisiin kulutuksen mukaan paljastuisi myös kulutustottumuksiemme todelliset vaikutukset. Monbiot’n mukaan jopa 57% Ison-Britannian kasvihuonepäästöistä tulisi tämän mittaustavan mukaan silloin teollisuudesta ja kulutuksesta.

On ymmärrettävää, ettei kulutuksen vähentämisestä juuri puhuta. On paljon mukavampaa käydä ostelemassa ekotuotteita ja väkästellä vanhoista vessapaperirullista kivoja joulu-ukkoja kerran vuodessa. Sillä saa hyvää omaatuntoa. Toisaalta ongelmana on se, että monesti tämä näyttää antavan hyvää ekokarmaa ja oikeuttavan seuraavan shoppailureissun. Kulutuksen kokonaismäärä onkin siis mielestäni keskeinen asia, johon länsimaissa tulisi keskittyä ja joka pitäisi nostaa yleisen keskustelun aiheeksi.

Tagit: ,

Kommentoi

Site by Alpiini

Luontoliitto.fi
ÄOM-logo
mainoskupla.fi